KHO pitää leasingia ja laiteturvaa yhtenä verollisena suorituksena

A Oy tarjoaa irtaimen käyttöomaisuuden leasingjärjestelyjä. Se ostaa laitteet, myy laitteet ja verolliset leasingsopimukset rahoittajapankille, ja asiakas maksaa verollisen kuukausivuokran pankille. A Oy on pääsääntöisesti velvollinen lunastamaan laitteet takaisin sovittuun hintaan vuokrakauden päätyttyä, ja merkittävä osa sen liikevaihdosta kertyy palautuneiden laitteiden jälleenmyynnistä.

Valtaosassa sopimuksista edellytetään, että asiakkaan vuokraamat laitteet ovat vakuutettuina vuokrakauden ajan. Asiakas voi hankkia vakuutuksen itse tai valita A Oy:n laiteturvapalvelun, jossa A Oy sitoutuu kattamaan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta ulkopuolisesta tapahtumasta aiheutuneen suoranaisen laitevahingon sovituin ehdoin. A Oy vakuuttaa laitteet itse vakuutusyhtiön avulla: se on vakuutuksenottaja ja vakuutettu, vakuutusyhtiöllä ei ole sopimussuhdetta loppuasiakkaaseen, eikä A Oy toimi vakuutusasiamiehenä, markkinoi vakuutusyhtiön vakuutusta tai paljasta sen hinnoittelua.

Turvan kustannuksia ei veloiteta sellaisinaan. A Oy:n ja vakuutusyhtiön välisen sopimuksen mukaan A Oy ei saa periä vakuutusmaksua asiakkaaltaan erillisenä eränä eikä eritellä sen määrää laskulla. Sen sijaan A Oy hinnoittelee turvan katteella leasingvuokrakertoimeen, joten asiakas maksaa sen osana kuukausivuokraa. A Oy saa periä asiakkaalta myös omavastuuosuuden. Vahingon sattuessa asiakas ilmoittaa siitä A Oy:lle, joka kertoo asiakkaalle, kuuluuko tapahtuma laiteturvan piiriin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että laiteturvapalvelun hyödyntäminen on oikeudellisesti luonnehdittavissa niin, että vaaranvastuu säilyy A Oy:n ja sen asiakkaan välisessä suhteessa merkittäviltä osin A Oy:llä itselläänFinlex. A Oy:n ja sen asiakkaan välisessä suhteessa vaaranvastuu säilyy merkittäviltä osin A Oy:llä itsellään: palvelussa on kysymys vaaranvastuun jakamisesta vuokralleantajan ja -ottajan välillä eikä erillisestä vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnasta, vaikka sillä on vuokralleottajan kannalta vastaavaa merkitystä kuin vakuutuksen ottamisella. Leasingpalvelu ja laiteturvapalvelu muodostavat siten yhden ainoan verollisen suorituksenFinlex, jonka jakaminen osiin olisi keinotekoista.

Ero unionin tuomioistuimen BGŻ Leasing -tuomioon (C-224/11) on ratkaiseva. Siinä vuokralleantaja otti vakuutuksen ja veloitti kustannukset samansuuruisina vuokralleottajalta, joten vakuutussuoritus pysyi muuttumattomana asiakkaalle saakka. Tässä laiteturvapalvelun ehdot eivät ole yhteydessä A Oy:n ja vakuutusyhtiön sopimiin vakuutusehtoihin, eikä vakuutuskustannuksia laskuteta sellaisinaan vaan ne sisällytetään vuokrakertoimeen. Tuomioistuimen päättely, joka perustuu oletukseen samansuuruisina veloitettavista kustannuksista, ei sovellu silloin, kun vuokralleottajalta veloitettu määrä on suurempi kuin vakuutuksenantajan vuokralleantajalta veloittama määrä.

Koska laiteturvapalvelu on osa verollista palvelumyyntiä, vuokrakauden aikana vioittuneen laitteen korjauskulut ja uuden korvaavan laitteen hankintakulut kohdistuvat suoraan ja välittömästi verollisiin suorituksiin Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavallaFinlex. A Oy saa siten vähentää näihin kuluihin sisältyvän arvonlisäveronFinlex. Laitteiden ja verollisten leasingsopimusten myyminen rahoittajapankille ei muuta tätä: vasta myymisen jälkeen kertyvät kulut luetaan silti laitteiden verolliseen myyntihintaan, joten myynti ei vaikuta vähennysoikeuteen.

Oikeusperusta: Arvonlisäverolaki (1501/1993) 1 §:n 1 momentin 1 kohta, 44 §:n 1 momentti ja 102 §; neuvoston direktiivi 2006/112/EY, 135 artiklan 1 kohdan a alakohta; unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-224/11, BGŻ Leasing; vrt. KHO 2000:20.