JG: Saksan uudelleensijoituslykkäys rikkoo pääomien vapautta

Julkisasiamies Ćapeta on ehdottanut, että Saksan uudelleensijoituksen verolykkäys rikkoo pääomien vapaata liikkuvuutta sulkemalla pois yritykset, joilla ei ole saksalaista kiinteää toimipaikkaaEuropaEuropa — kun taas kolmansien maiden sijoittajat jäävät edelleen ulkopuolelle standstill-lausekkeen nojalla. Hänen ratkaisuehdotuksensa 15. lokakuuta 2026Europa asiassa Case C-410/25Europa (Commission v Germany), joka on Article 258 TFEU:n mukainen rikkomuskanne, ehdottaa, että tuomioistuin toteaa Saksan rikkoneen Article 63(1) TFEU:ta ja EEA Agreementin Article 40:ääEuropa; tuomioistuin itse ei ole vielä antanut ratkaisuaEuropa.

Einkommensteuergesetzin (tuloverolaki) Paragraph 6b antaa yrityksille mahdollisuuden vähentää maa-alueiden, rakennusten tai sisävesialusten luovutusvoiton korvaavan omaisuuserän hankintamenosta — tai siirtää se enintään kuudeksi vuodeksi varantoon — lykäten veroa siihen asti, kun korvaava omaisuus myydäänEuropa. Mutta Paragraph 6b(4)(2) edellyttää edun saamiseksi, että luovutettu omaisuus on keskeytyksettä kuuden vuoden ajan kuulunut Saksassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaanEuropa. Muualla asuvat yritykset, jotka pelkästään omistavat saksalaista kiinteää omaisuutta, maksavat voitosta veroa Paragraph 49(1)(2)(f):n nojallaEuropa, mutta niiden on maksettava vero välittömästi ilman lykkäystäEuropa. Tuomioistuin on jo tuominnut korvaavaa omaisuutta koskevan peiliehdon (Paragraph 6b(4)(3)) sijoittautumisvapauden rikkomuksenaEuropa vuonna 2015 (C-591/13); Saksan korjaus — maksuerät viiden vuoden aikana Paragraph 6b(2a):n nojalla — tyydytti komissiota tältä osin, ja tämä asia koskee jäljellä olevaa luovutettua omaisuutta koskevaa ehtoa pääomien vapaan liikkuvuuden näkökulmastaEuropa.

Ratkaisuehdotuksessa todetaan rajoitusEuropa: lykkäyksen ehtona oleva saksalainen kiinteä toimipaikka hillitsee muualla asuvien sijoituksia saksalaisiin kiinteistöihin tai luovutustuottojen uudelleensijoittamista SaksaanEuropa, koska maassa asuvilla on tilastollisesti todennäköisemmin sellainen. Tilanteet ovat objektiivisesti vertailukelpoisia Article 65(1)(a) TFEU:n nojallaEuropa — molemmat ryhmät maksavat Saksan yhteisöveroa saksalaisen omaisuuden voitostaEuropa, ja molemmat tarvitsevat uudelleensijoituksen joustoa sopeutuakseen rakennemuutokseenEuropa — joten asuinpaikkaan perustuva erottelu ei tällä perusteella jää Article 63(1):n ulkopuolelleEuropa.

Mikään Saksan kolmesta perustelusta ei kestäEuropa. Kotimaisten investointien edistäminen on puhtaasti taloudellista eikä voi oikeuttaa pääomien rajoitusta; järjestelmä ei edes takaa Saksan toiminnan jatkumista eikä kohdistu pk-yrityksiin. Verotuksen johdonmukaisuus kaatuu suoran yhteyden puuttumiseen: lykkäys koskee yhteisöjen tuloveroa, kun taas väitetty vastapaino — muualla asuvien vapautus paikallisesta elinkeinverosta — on eri vero, eikä kokonaisverorasitus voi korjata erityistä syrjintää. Eikä verotustoimivallan tasapainoinen jako edellytä välitöntä verotustaEuropa: kuten vuoden 2015 tuomiossa, Saksa säilyttää oikeutensa verottaa saksalaista voittoa, mutta voi kantaa sen myöhemmin, esimerkiksi vakuuksin turvatuin maksuerin, sen sijaan että vaatisi maksua etukäteenEuropa.

Article 64(1):n grandfather-lauseke pelastaa järjestelmän vain kolmansiin maihin nähdenEuropa: Paragraph 6b on vuodelta 1964, ratkaisuehdotuksessa todetaan sen kuuluvan kyseisen lausekkeen soveltamisalaan, eikä komissio kiistä tätä kohtaa — mutta lausekkeeseen ei voida vedota EU/ETA-sijoittajia vastaanEuropa.

Oikeusperusta: Articles 63(1), 64(1) ja 65 TFEU; Article 40 EEA Agreement; Paragraph 6b EStG; julkisasiamiehen ratkaisuehdotus 15. lokakuuta 2026 asiassa Case C-410/25; tuomio 16. huhtikuuta 2015 asiassa Case C-591/13Europa.