Ilmoittamaton korjaustuonti ei ole tuontia; jälleenvienti voi poistaa velan

Tuomioistuin katsoo, että kolmannen maan kuljetusvälineen tuominen unioniin ilman tulliselvitystä ei ole arvonlisäverollinen tuonti, kun objektiivinen ja todennettava näyttö osoittaa, ettei sitä koskaan ollut tarkoitettu käytettäväksi unionissa ja että se poistui sieltä jälleen ilman tosiasiallista käyttöäEuropa. Jälleenvientiä edeltävät korjaus- ja huoltotyöt eivät itsessään ole tällaista käyttöäEuropa, ja korjauspalvelut ovat erillisiä liiketoimia. Sääntöjenvastaisesta tuonnista syntynyt tullivelka voi silti lakata jälleenviennin jälkeen, kun työt olisi voitu sallia sisäisessä jalostuksessaEuropa.

Asia koskee Sveitsissä asuvaa omistajaa, joka ajoi Sveitsissä rekisteröidyn purjeveneen trailerilla Saksaan esittämättä sitä tullilleEuropa. Samana päivänä pysäytettynä hän ilmoitti olevansa matkalla saksalaiselle telakalle perämoottorin töitä varten. Tullitoimipaikka määräsi tuontitullit ja tuonnin arvonlisäveron. Hän maksoi tullit, antoi telakan huoltaa nostokölin, moottorin, polttoainesuodatuksen ja pakokaasukatalysaattorin ja vei veneen sitten takaisin SveitsiinEuropa. Verotuomioistuin kumosi määräyksen ja piti kaikkia tulli- ja arvonlisävelkoja lakanneina jälleenviennissä. Bundesfinanzhof esitti kaksi kysymystä: kuuluuko kuljetusväline unionin talousverkkoon, kun sille tehdään vain palvelu, ja onko vientiä edeltävä huolto ja korjaus käyttöä unionin tullikoodeksin 124 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

Arvonlisäveron osalta tuomioistuin muistuttaa, että tuonti arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 30 artiklan mukaan, veron syntyessä 70 ja 71 artiklan mukaan, kulkee rinnakkain tullien kanssa: sääntöjenvastainen tuonti luo olettaman, että tavarat ovat tulleet talousverkkoon ja voivat kulutettaviksiEuropa, koska kulutus on teko, jota arvonlisävero verottaa. Mutta rikkomus yksin ei todista tuloa tähän verkkoonEuropa. Olettama kumoutuu, kun tuoja objektiivisella ja todennettavalla näytöllä osoittaa, ettei tavaroita ollut tarkoitettu kulutettavaksi tai käytettäväksi unionissaEuropa. Kuljetusvälineitä käytetään, ei kuluteta, ja tosiasiallinen käyttö tarkoittaa hyödyntämistä niiden erityistoiminnon mukaisesti, erityisesti henkilöiden tai tavaroiden kuljettamista. Läsnäolo unionissa, siirto korjauspaikalle trailerilla ilman purjehdusta ja työt, joiden ainoa tarkoitus on saattaa vene purjehduskuntoon, eivät ole tosiasiallista käyttöäEuropa. Sveitsiläinen kotipaikka ja rekisteröinti, trailerkuljetus, Saksan-yhteyksien puuttuminen telakkaa lukuun ottamatta ja jälleenvienti puhuvat unionissa käyttöä vastaan, minkä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkistaa. Se, että korjauspalvelut itsessään voivat olla verollisia palveluja 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan, on riippumatonta tuonnin arvonlisäverosta eikä tee veneen tuonnista tuontiaEuropa.

Tullin osalta velka syntyi asetuksen (EU) N:o 952/2013 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan 139 artiklan 1 kohdan esittämisvelvollisuuden rikkomisestaEuropa. 124 artiklan 1 kohdan k alakohta, luettuna johdanto-osan 38 kappaleen ja 124 artiklan 6 kohdan kanssa, lakkauttaa 79 artiklan velan ilman petosyritystä, kun tavaroita ei ole käytetty tai kulutettu ja ne ovat poistuneet tullialueeltaEuropa. Käytetty tarkoittaa vain käyttöä, joka itsessään perustelisi tullit. Työt, jotka olisi voitu sallia sisäisessä jalostuksessa 256 artiklan nojalla, eivät ole käyttöä edes ilman muodollista lupaaEuropa; puuttuva muodollisuus ei voi viedä tehoa rikkomuksia varten luodulta säännökseltä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, kuuluivatko telakkatyöt sisäiseen jalostukseen ja täyttikö omistaja 211 artiklan edellytykset, mukaan lukien taannehtiva lupa ja unionin ulkopuolelle sijoittautuneen henkilön osalta delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 161 artiklan tapauskohtainen poikkeus.

Oikeusperusta on neuvoston direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan d alakohta sekä 30, 70 ja 71 artikla ja asetuksen (EU) N:o 952/2013 79 artikla, 124 artiklan 1 kohdan k alakohta sekä 139, 211 ja 256 artikla sekä delegoitu asetus (EU) 2015/2446 161 artikla SEUT-sopimuksen 267 artiklan mukaisessa menettelyssä.