Asetuksen 2022/1854 8 artikla ei estä Bulgarian 5 prosentin sähkömaksua

Unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on katsonut, ettei asetuksen (UE) 2022/1854 8 artikla ole esteenä Bulgarian lainsäädännölle, joka velvoittaa sähköntuottajat maksamaan kuukausittain 5 prosenttia sähkön myyntituloistaanEuropa. Tuomiossaan 22. lokakuuta 2026 asiassa C-327/25 VETS Svoge, joka annettiin Varhoven administrativen sadin ennakkoratkaisupyynnön johdosta, tuomioistuin katsoo, että maksu, jolla rahoitetaan energiasektorin taloudellisesta vakaudesta ja kansallisen sähköverkon turvallisuudesta vastaavaa julkista elintä FSES:ääEuropa, on olemassa rinnan asetuksella käyttöön otetun markkinatulokaton kanssaEuropa. Maksu ei ole 6 artiklan 1 kohdan katto eikä yksi 8 artiklan 1 kohdan kriisitoimenpiteistäEuropa: sen tarkoitus on vieras asetuksen tavoitteelleEuropa eikä sen henkilöllinen soveltamisala vastaa millään tavoin 8 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitäEuropa, joten se jää kokonaan asetuksen 2022/1854 soveltamisalan ulkopuolelleEuropa. Joka tapauksessa asetuksen 6–8 artiklaa sovellettiin vain 1. joulukuuta 2022 ja 30. kesäkuuta 2023 välisenä aikanaEuropa, joten 8 artikla ei voi olla maksun esteenä tuon ajanjakson ulkopuolellaEuropa.

Sama vastaus ratkaisee laskentapohjan. 8 artikla, mukaan lukien 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan syrjimättömyysehto, ei ole esteenä kansalliselle säännölle, jonka mukaan kuukausittainen 5 prosentin maksu lasketaan ja kannetaan kaikista kansallisella alueella tapahtuneen sähkön myynnin tuloistaEuropa. Jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia määräämään pakollisia maksuja yleisen edun mukaisiin tehtäviin uskottujen julkisten elinten rahoittamiseksiEuropa, eikä mikään viittaa siihen, että tällainen maksu heikentäisi asetuksen 2022/1854 tehokkuutta tai olisi muuten unionin oikeuden vastainen.

Riita koskee VETS Svoge EOOD:tä, viiden vesivoimalan omistajaa, joka oli velkaa 86,828.39 BGN (about 44,395 euros) 5 prosentin maksuja tammi- ja helmikuulta 2024. Yhtiö oli laskenut 5 prosentin pohjan vähentämällä siitä korvamerkityt maksut, jotka se oli maksanut vuoden 2022 varainhoitolain soveltamislain ja vuoden 2023 varainhoitolain siirtymäsäännösten nojalla. Viranomainen vahvisti 22. huhtikuuta 2024 päivätyllä toimella yhtiön kokonaisvelaksi 55,671.89 BGN (about 28,465 euros), joka koostui 41,971.86 BGN (about 21,460 euros) pääomasta ja 13,700.03 BGN (about 7,005 euros) viivästyskoroista ajalta 1. elokuuta 2021 – 22. huhtikuuta 2024. Administrativen sad Sofia-grad hylkäsi yhtiön kanteen 9. lokakuuta 2024 katsoen, että 5 prosentin maksu ja korvamerkityt maksut palvelevat eri tarkoituksia eri lakien nojalla eikä mikään siirtymäsäännös muuttanut Zakon za energetikatan 36f artiklaa tai sen laskentamenetelmää.

Pyynnön loppuosa kaatui tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin. Kolmas kysymys, jossa vedottiin Euroopan ilmastolakiin, uusiutuvia koskevaan direktiiviin ja sähkömarkkinoiden hintasääntöihin, todettiin tutkimatta jätettäväksiEuropa: yleisiä väitteitä lukuun ottamatta, joiden mukaan maksu lannistaa uusiutuvan sähkön tuotantoa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei esittänyt perusteita eikä yhteyttä näiden säädösten ja kansallisen maksun välilläEuropa. Neljännen kysymyksen kävi samoin siltä osin kuin se perustui EUT-sopimuksen 63 artiklaanEuropa. Perusoikeuskirjan 17 artiklan osalta tuomioistuin totesi, ettei se ole toimivaltainenEuropa: maksu ei merkitse unionin oikeuden täytäntöönpanoa perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessäEuropa eikä perusoikeuskirja yksinään voi perustaa toimivaltaaEuropa.

Oikeusperusta on asetuksen (UE) 2022/1854 8 artikla, asetuksen (UE) 2021/1119 2 ja 4 artikla luettuna yhdessä EUT-sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan kanssa, direktiivin (UE) 2018/2001 3 artikla, asetuksen (UE) 2019/943 3 ja 10 artikla luettuna yhdessä direktiivin (UE) 2019/944 5 artiklan kanssa, EUT-sopimuksen 63 artikla, perusoikeuskirjan 17 artikla ja 51 artiklan 1 kohta sekä Zakon za energetikatan 36f artikla.