European UnionEUR-Lex
Julkisasiamies Rantos hyväksyisi Italian laajennetun solidaarisuusmaksun
Asiassa C-153/25 julkisasiamies katsoo EU:n energiakriisiasetuksen sallivan Italian vuoden 2023 maksun, kunhan se vastaa asetusta sen kattamien tuotantosektoreiden osalta.
By Taxxa AI OyPublished 22 October 2026
Industry: Jalostettujen öljytuotteiden valmistus · Sähkövoiman tuotanto, siirto ja jakelu · Kaasun tuotanto; kaasumaisten polttoaineiden jakelu putkiverkossa · Kiinteiden, nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden yms. tukkukauppa · Kivihiilen ja ruskohiilen kaivu · Raakaöljyn ja maakaasun tuotanto
Asetuksen (EU) 2022/1854 1, 2 ja 14 artikla eivät estä Italiaa pitämästä voimassa väliaikaista energiasolidaarisuusmaksua, jonka henkilöllinen soveltamisala on laajempi kuin unionin maksun, edellyttäen että kansallinen toimenpide täyttää vastaavuusedellytykset asetuksen kattamien alojen osalta.Europa Tämä on vastaus, jota julkisasiamies Rantos ehdottaa unionin tuomioistuimelle ratkaisuehdotuksessaan
Europa 22. lokakuuta 2026 asiassa C-153/25 Corte costituzionalen ennakkoratkaisupyynnön johdosta. Ratkaisuehdotus ehdottaa siten tuomioistuimen vastausta antamatta sitä itse: 69 kohdassa todetaan ”I propose that the Court of Justice give the following reply”, ja osapuolten olisi odotettava tuomioistuimen tuomiota asiassa C-153/25 ennen kuin lopputulosta pidetään ratkaistuna.
Kyseinen toimenpide on Italian lain N:o 197 1 artiklan 115 ja 116 kohta, 29. joulukuuta 2022. Vuodeksi 2023 sillä otettiin käyttöön solidaarisuusmaksu, joka määrättiin paitsi raakaöljyn, maakaasun, hiilen ja jalostuksen alkupään toimijoille, myös sähkön tuottajille ja jälleenmyyjille, kaasun tuottajille, louhijoille ja jälleenmyyjille, öljyn tuottajille, jakelijoille ja kauppiaille sekä maahantuojille ja unionin sisäisille hankkijoille jälleenmyyntiä varten.Europa Kauppapaikat sekä polttoaineen vähittäiskaupan pienyritykset ja mikroyritykset oli suljettu pois, ja maksuvelvollisuus syntyi, kun vähintään 75 % edellisen kauden tuloista oli peräisin luetelluista toiminnoista. Perusteena olivat 1. tammikuuta 2023 edeltävän kauden yhteisöverotulot siltä osin kuin ne ylittivät neljän edellisen kauden keskiarvon vähintään 10 prosentilla, verokantana 50 % ja enimmäismääränä 25 % nettovaroista. Unionin maksu koskee sen sijaan vain yhtiöitä ja kiinteitä toimipaikkoja, joiden liikevaihdosta vähintään 75 % tulee raakaöljystä, maakaasusta, hiilestä ja jalostuksesta, vuosien 2022 ja/tai 2023 veronalaisista ylijäämävoitoista, jotka ylittävät 20 prosenttia vuodesta 2018 lasketusta nelivuotiskeskiarvosta, vähintään 33 prosentin kannalla.
Julkisasiamies myöntää, että 14 artiklan 1 kohdan alaluettelo on tyhjentäväEuropa, joten 14 artiklan 2 kohdan mukaisten vastaavien kansallisten toimenpiteiden on pääsääntöisesti katettava samat alat samanlaisten sääntöjen mukaisesti, kuten johdanto-osan 63 kappale vahvistaa
Europa. Laajempi soveltamisala ei kuitenkaan sellaisenaan vie toimenpiteeltä vastaavuutta
Europa: vastaavuutta arvioidaan vain 14 artiklan 1 kohdan alojen osalta
Europa, eikä vaatimusten mukaisen maksun ja sen laajennuksen yhdistäminen yhteen säädökseen ole esteenä. Asetus, joka on annettu SEUT 122 artiklan 1 kohdan nojalla poikkeuksellisena, kohdennettuna ja väliaikaisena hätätoimena, ei merkitse tyhjentävää veroharmonisointia vaan jättää jäsenvaltioille verotoimivallan soveltamisalansa ulkopuolella
Europa. Laajennus voi heijastaa kansallisia oloja: Italia sai 48,6 % vuoden 2022 energiapaletistaan kaasusta ilman merkittävää öljyn tai hiilen louhintaa, ja laajempi maksu tuotti noin kaksinkertaisen tuoton asetuksen laajuuteen rajoitettuun maksuun verrattuna. Komission marraskuun 2023 tilannekatsaus osoitti, että useimmat vastaavia toimenpiteitä käyttäneet jäsenvaltiot olivat myös laajentaneet niitä muille aloille.
Laajennus ei myöskään sellaisenaan riko asetusta, kun mikään ei viittaa siihen, että se heikentäisi asetuksen tehokkuutta tai kiertäisi sen vaatimuksia, mistä ennakkoratkaisupyynnössä ei ole mitäänEuropa. Sähkön tuottajat, joita 6 artiklan tulokatto jo koski, olivat molempien toimenpiteiden kohteena vain joulukuussa 2022, eikä kumulaatio ole nimenomaisesti kielletty: 8 artiklan 1 kohdan a alakohta sallii kansalliset toimenpiteet, joilla 7 artiklan 1 kohdan tuottajien markkinatuloja rajoitetaan edelleen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava 8 artiklan 2 kohdan edellytykset, erityisesti että yhdistetty rasitus kattaa edelleen käyttökustannukset ja jättää kohtuullisen sijoittajan odottaman kannattavuuden. Espanjan tutkittavaksijättämisväite kaatuu, koska kantajat riitauttavat yhteensopivuuden asetuksen kanssa.
Yhdeksän Lazion hallintotuomioistuimen sekä Messinan ja Triesten verotuomioistuinten asiaa on yhdistetty Corte costituzionalessa. Rantos antoi samana päivänä ratkaisuehdotukset rinnakkaisissa Belgian ja Irlannin ennakkoratkaisupyynnöissä, Varo Energy Belgium (C-358/24) ja Vermilion Energy Ireland (C-533/24), jotka käsiteltiin yhdessä 9. kesäkuuta 2026.
Oikeusperusta on energiahinnoista johtuvaa hätätilannetta koskevan asetuksen (EU) 2022/1854, 6. lokakuuta 2022, 1, 2 ja 14 artikla asiassa C-153/25 ehdotetussa vastauksessa tulkittuina.
Kartoita lain N:o 197 1 artiklan 115–116 kohdan mukainen riski erikseen asetuksen kattamien alojen ja laajennettujen alojen osalta, ja seuraa tuomioistuimen tuomiota asiassa C-153/25 ennen kuin luovut vireillä olevista muutoksenhauista tai sovit ne.