Myymiään lainoja hoitavan pankin on perittävä arvonlisävero, KHO katsoo

Pankin, joka myöntää asuntolainoja, myy ne tytäryhtiölleen ja jatkaa niiden hoitamista palkkiota vastaan, on perittävä hoitopalveluista arvonlisävero.Finlex Kun lainat ovat vaihtaneet omistajaa, niiden hoitaminen ostajan lukuun on verollinen palvelu eikä vapautettu rahoituspalveluFinlex — vaikka sama työ olisi ollut vapautettua, jos pankki olisi pitänyt lainat.

Järjestely ratkaisussa KHO:2026:81 on tavanomainen katettujen joukkolainojen rakenne. A Oy, pankin pääliike ja Suomen arvonlisäveroryhmänsä edustaja, myy suurimman osan myöntämistään asuntolainoista B Oy:lle, kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle veroryhmän ulkopuolella, markkinahintaan asiakkaan nostettua lainan. Kaikki oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät B Oy:lle siirtopäivästä lukien, mukaan lukien luottotappioriski ja oikeus kaikkiin lainojen tuottoihin, ilman toimia lainanottajalta. B Oy kehittää tuotteita ja hallitsee riskejä mutta ei hoida asiakaspalvelua eikä lainojen hallinnointia: A Oy:n henkilökunta hoitaa kaikki lainanottajien ja B Oy:n väliset asiat koko laina-ajan, lyhennysten, korkojen ja palkkioiden perimisestä muutoksiin, uusimisiin ja pidentämisiin sekä mahdolliseen perintätyöhön — sisällöltään samoin kuin jos lainat olisivat jääneet A Oy:lle. B Oy maksaa tästä kuukausittain toteutuneiden kustannusten ja sovitun katteen perusteella. Useimmat siirretyt lainat toimivat jossain vaiheessa B Oy:n katettujen joukkolainojen vakuutena.

Keskusverolautakunta oli vapauttanut hoidon (perintää lukuun ottamatta) luotonantajan luoton hallintana Arvonlisäverolain 41 §:n ja 42 §:n 1 momentin 3 kohdan nojallaFinlex. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti, korkein hallinto-oikeus lykkäsi asian käsittelyä, ja unionin yleinen tuomioistuin vastasi 17. kesäkuuta 2026 (T-184/25), ettei mikään 135 artiklan 1 kohdan vapautuksista kata tätä asetelmaaFinlex. Luoton hallinnointia koskeva b alakohdan vapautus kattaa vain hallinnoinnin alkuperäisen luotonantajan ja luotonottajan välisessä luottosuhteessa; siirron jälkeen hoito on erillinen, vastikkeellinen palvelu suoraan luovutuksensaajalle. Tuomioistuin perusteli, ettei vapautuksen tarkoitus ulotu tähän: palkkio laskutetaan erikseen kustannusplus-perusteella, joten veron perusteen erottamisessa ei ole vaikeutta, eivätkä lainanottajat, jotka eivät ole palvelun vastaanottajia, maksa siitä arvonlisäveroa suoraan.

Samoin kävi vaihtoehtoisten perustelujen. Ostajan lukuun annettu hoito ei ole c alakohdan "luottotakuiden ja muiden vakuuksien muuta käsittelyä", vaikka lainat vakuuttaisivat ostajan liikkeeseen laskemia joukkolainoja — ja sellainen tulkinta veisi b alakohdan rajaukselta tehokkaan vaikutuksen. Se ei myöskään ole d alakohdan saamisia koskeva liiketoimi, koska hoidossa ei siirry varojen omistusta eikä se täytä tällaisen siirron erityisiä ja olennaisia tehtäviä.

Tätä tulkintaa soveltaen korkein hallinto-oikeus kumosi ennakkoratkaisun kyseisiltä osinFinlex: myytyihin lainoihin liittyvät lainan ja vakuuksien hallinnointipalvelut eivät ole 41 ja 42 §:ssä tarkoitettuja vapautettuja rahoituspalvelujaFinlex, vaan verollisia 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojallaFinlex. Tuomioistuin myönsi, että vuoden 1993 esitöissä (HE 88/1993 vp) vapautuksen oli ajateltu kattavan juuri tämän tilanteen — pankki jatkaa myöntämiensä ja myymiensä luottojen hallinnointia — mutta katsoi säännöksen sanamuodon sallivan unionin oikeuden mukaisen tulkinnan, jota tuomio edellyttää. A Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin.

Lainanantajien, jotka myyvät lainakantoja mutta säilyttävät niiden hoidon ostajan lukuun, myös katettujen joukkolainojen ohjelmissa, on siksi hinnoiteltava hoitopalkkio arvonlisäveroineenFinlex; samaan toimeksiantoon sisältyvää perintätyötä pidettiin jo verollisena. Oikeusperusta: Arvonlisäverolaki (1501/1993) 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 § ja 42 § 1 momentti; neuvoston direktiivi 2006/112/EY, 2 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 135 artiklan 1 kohdan b–d alakohta; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17. kesäkuuta 2026, T-184/25, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (EU:T:2026:399).