KVL: käteistarjous ja sovittu osakevaihto yksi hankinta, ei veroneutraali

C Oy teki julkisen käteisostotarjouksen B:n osakkeistaVero, jotka ovat EU:n jäsenvaltiossa julkisen kaupankäynnin kohteena. Hakija A Oy omisti B:n osakkeitaVero ja kuului C Oy:n taustalla olevaan sijoittajaryhmäänVero. Yhdessä toisen ryhmäyhtiön kanssa A Oy omisti ennen tarjousta alle puolet B:n osakkeista ja äänistäVero; muut ryhmän jäsenet tai C Oy eivät omistaneet B:n osakkeita. A Oy ei luovuttanut B:n osakkeitaan tarjouksessaVero. Sovellettavan arvopaperimarkkinaoikeudellisen ostotarjoussääntelyn mukaan A Oy ei tarjoajapuolen edustajana voinutkaan olla julkisen ostotarjouksen kohteena. Sen sijaan A Oy oli ennen tarjouksen julkistamista peruuttamattomasti sitoutunut luovuttamaan kaikki B:n osakkeensa C Oy:lleVero sen liikkeeseen laskemia uusia osakkeita vastaanVero mahdollisimman pian sen jälkeen, kun C Oy oli julistanut tarjouksen ehdottomaksi ja tarjottujen B:n osakkeiden hankinta oli toteutettu ja selvitetty. Osakkeiden arvon oli sovittu vastaavan tarjouksen hintaa.

Tarjousaikana C Oy:lle tarjottiin yhteensä alle puolet ryhmän ulkopuolisten omistamista B:n osakkeista, ja C Oy päätti toteuttaa tarjouksen sen ehtojen mukaisesti. Kysymys oli, pidetäänkö käteistarjousta erillisenä sen toteuttamisen ja selvittämisen jälkeen tehtävästä osakevaihdosta vai otetaanko tarjouksessa maksettu rahavastike huomioon arvioitaessa veroneutraalin osakevaihdon edellytysten täyttymistä huomioiden myös yritysjärjestelydirektiivin (2009/133/EY) tulkintavaikutus.

Keskusverolautakunta viittasi unionin tuomioistuimen tuomioon C-321/05 Kofoed, jonka mukaan direktiivin käteisvälirahalla tarkoitetaan rahasuorituksia, jotka ovat luonteeltaan aitoa vastiketta hankintaliiketoimesta, liiketoimen taustalla olevista syistä riippumatta (kohta 28), ja joka on olennainen osa vastiketta, jonka hankkiva yhtiö maksaa kohdeyhtiön osakkaille osake-enemmistön saadakseen (kohta 29). Se vetosi lisäksi ratkaisuihin KHO 2020:71, KHO 2014:151 ja KVL 115/2001: kun kohdeyhtiön osakkeita sovitaan samassa yhteydessä hankittavaksi osin rahavastiketta ja osin osakevastiketta vastaan, kyse on samaan kokonaisuuteen kuuluvista toimenpiteistä, ja rahavastikkeen enimmäismäärä lasketaan järjestelyn (hankintaliiketoimen) osalta kokonaisuutena eikä luovuttajakohtaisesti. Hallituksen esitys RP 125/2025 rd rahavastikkeen enimmäismäärän korottamisesta vahvisti, ettei laskentatapaa ole tarkoitus muuttaa: rahavastike arvioidaan jatkossakin johdonmukaisesti järjestelytasolla.

Koska A Oy oli ennen tarjousta peruuttamattomasti sitoutunut luovuttamaan B:n osakkeensa osakevastiketta vastaan, jos julkinen käteishankinta toteutuu, lautakunta piti C Oy:n B:n osakkeiden hankintaa — osin julkisella käteisostotarjouksella ja osin osakevastiketta vastaan — yhtenä hankintaliiketoimenaVero, jolla C Oy hankki kohdeyhtiön osakkeiden enemmistönVero. Julkisessa tarjouksessa maksettu rahavastike ja A Oy:lle maksettu osakevastike olivat siten molemmat vastiketta samasta hankintaliiketoimestaVero. Tämän seurauksena rahavastike ylitti 50 prosenttia järjestelyssä luovutettavia osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua omaa pääomaaVero, eikä järjestelyä voitu pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettuna osakevaihtonaVero.

Ennakkoratkaisu koskee verovuosia 2026 ja 2027. Se ei ole lainvoimainen ja se julkaistaan vain lyhennelmänä. Oikeusperusta: elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1–2 momentti; neuvoston direktiivin 2009/133/EY 2 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 8 artiklan 1 kohta, 19. lokakuuta 2009.