EU-tuomioistuin kielsi Saksalta katelaskelman siirron kohtuusmenettelyyn

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 14. lokakuuta 2026 tuomion asiassa T-569/25EuropaEuropa Bundesfinanzhofin ennakkoratkaisupyynnöstä: neuvoston direktiivin 2006/112/EY (alv-direktiivi) 314 artikla tehokkuusperiaatteen valossa estää kansallisen käytännön, jossa jälleenmyyjän vilpitöntä mieltä katelaskelman osalta tutkitaan vain erillisessä kohtuusmenettelyssäEuropa. Riita koski X-GmbH:ta, saksalaista koru- ja kellokauppiasta, joka sovelsi katelaskelmaa Umsatzsteuergesetzin 25 a §:n nojalla vuosien 2013 ja 2014 jälleenmyynteihin. Tarkastuksen jälkeen Finanzamt Y katsoi, että X:n tavarantoimittajat olivat laskuttaneet virheellisesti järjestelmän mukaisesti, koska kellot olivat uusia, määräsi alv:n uudelleen täydestä vastikkeesta 19. helmikuuta 2020 maksuunpanoilla ja hylkäsi X:n oikaisuvaatimukset.

Finanzgericht pysytti maksuunpanot: tavarantoimittajat olivat merkinneet laskuihin katelaskelman viittaamalla Umsatzsteuergesetzin 25 a §:aan, mutta eivät olleet siihen oikeutettuja, eikä UStG suojaa verovelvollisen vilpitöntä mieltä pykälän edellytysten tutkinnassaEuropa. Vakiintuneen kansallisen oikeuskäytännön mukaan oikeutettuja odotuksia voidaan ottaa maksuunpano-menettelyssä Abgabenordnungin 155 §:n nojalla huomioon vain laissa säädetyissä tapauksissaEuropa, joten X:n vetoamista laskuihin voitiin arvioida vain erillisessä kohtuusmenettelyssä 163 ja 227 §:n nojallaEuropa.

Tuomioistuin muistutti, että alv-direktiivin 313–315 artiklan katelaskelma on erityinen poikkeusjärjestelmä: verovelvollinen jälleenmyyjä maksaa alv:n vain voittomarginaalista eli myynti- ja ostohinnan erotuksesta käytettyjen tavaroiden, taide-esineiden, keräilykappaleiden tai antiikkiesineiden toimituksista, jotka on hankittu 314 artiklan a–d kohdassa luetelluilta henkilöiltä, joita yhdistää se, etteivät he ole voineet vähentää hankintoihin sisältynyttä alv:a. Jos edellytykset eivät täyty, järjestelmä on pääsääntöisesti evättävä, vaikka tavarantoimittaja sitä sovelsi, kun oikeuteen vedotaan petollisesti tai väärinkäyttäen. Mutta unionin tuomioistuimen Litdana-tuomion (C-624/15)Europa 18. toukokuuta 2017Europa mukaan 314 artikla estää järjestelmän epäämisen verovelvolliselta, joka sai katelaskelmaan viittaavan laskun, vaikka myöhempi tarkastus osoittaisi toimittajajälleenmyyjän soveltaneen sitä virheellisesti, paitsi jos viranomaiset osoittavat, ettei henkilö toiminut vilpittömässä mielessä tai toteuttanut kaikkia kohtuullisia toimia veropetokseen osallistumisen välttämiseksiEuropa.

Sitä, voidaanko vilpittömän mielen tutkinta lykätä erilliseen kohtuusmenettelyyn, arvioitiin tehokkuusperiaatetta vastenEuropa, joka oli ainoa tuomioistuimelle esitetty periaateEuropa. Ilman unionin menettelysääntöjä jäsenvaltiot nimeävät toimivaltaiset viranomaiset ja menettelyt kansallisen menettelyautonomian nojalla vastaavuutta ja tehokkuutta noudattaen. Gryczara-kehikkoa (C-746/24) soveltaen tuomioistuin katsoi, että Saksan käytäntö voi tehdä katelaskelmaoikeuden käytöstä liian vaikeaaEuropa: kaksinkertaiset neuvonantaja- ja oikeudenkäyntikulut kahdessa hallinto-oikaisussa, kahdessa tuomioistuinasiassa ja mahdollisissa Revision-muutoksenhauissaEuropa, riidan arvo laskettuna kahdesti oikeudenkäyntimaksuja vartenEuropa; useita vuosia kestävät yhdistetyt menettelytEuropa, koska viranomainen voi odottaa maksuunpanoa koskevaa lainvoimaista tuomiota ennen vilpittömän mielen tutkimista kohtuusmenettelyssäEuropa; ja todistelujärjestely, jossa kohtuusmenettelyssä tutkitaan pääsääntöisesti vain verovelvollisen esittämät seikatEuropa, toisin kuin maksuunpanomenettelyn viran puolesta tapahtuva kaikkien olennaisten seikkojen, myös asianosaisille myönteisten, selvittäminenEuropa. Schmeink & Cofreth ja Strobel (C-454/98) eivät pelastaneet käytäntöäEuropa: se jätti oikaisumenettelyn valinnan jäsenvaltioilleEuropa, mutta ei ottanut kantaa tällaisiin rasitteisiinEuropa.

Oikeusperusta: direktiivin 2006/112/EY 314 artikla unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto, viisi tuomaria) tulkitsemana asiassa T-569/25 14. lokakuuta 2026, Litdana C-624/15 mukaisesti.Europa