EUT: pankin palautettava luvaton maksu ensin, tuottamus vasta myöhemmin

Unionin tuomioistuin katsoi, että maksupalveluntarjoaja ei voi kieltäytyä palauttamasta maksajalle välittömästi luvatonta maksutapahtumaa sillä perusteella, että maksaja on mahdollistanut tapahtuman törkeällä tuottamuksellaanEuropa. Unionin tuomioistuin antoi 15. lokakuuta 2026 tuomionEuropa asiassa Case C-70/25Europa (TukowieckaEuropa), jossa ensimmäinen jaosto ratkaisiEuropa, että Directive (EU) 2015/2366:n Article 73(1):ää ja Article 74(1):ää on tulkittava siten, että ne estävät tällaisen kieltäytymisenEuropa, myös silloin, kun maksaja on rikkonut Directive (EU) 2015/2366:n Article 69:ssä säädettyjä maksuvälineiden ja yksilöllisten turvatunnusten suojaamista koskevia velvollisuuksiaEuropa.

Ennakkoratkaisupyyntö tuli Sąd Rejonowy w Koszalinie ‑tuomioistuimelta (District Court, Koszalin, Poland) asiassa, jossa asianosaisina olivat asiakas ja PKO BP S.A.. Asiakas, joka oli myymässä tavaraa verkossa toimivalla huutokauppa-alustalla, seurasi huijarin lähettämää linkkiä, jonka hän uskoi tulleen kyseiseltä alustalta, päätyi pankkinsa verkkosivua jäljitelleelle väärennetylle sivulle ja syötti verkkopankkinsa kirjautumistiedot. Huijari käytti näitä tietoja siirtääkseen hänen tililtään PLN 3 000 (noin 705 euroa) pois tililtä ja viimeisteli tapahtuman tekstiviestillä saadulla vahvistuskoodilla, jonka hän oli petoksella saanut asiakkaalta. Hän ilmoitti petoksesta pankille ja poliisille seuraavana päivänä; pankki kieltäytyi palauttamasta varoja hänelle ja katsoi tappion johtuneen hänen törkeästä tuottamuksestaan maksuvälineensä suojaamisessa.

Tuomioistuin päätteli Article 73(1):n sanamuodosta, että välitöntä palauttamista koskeva velvoite — palautus välittömästi ja joka tapauksessa viimeistään seuraavan pankkipäivän loppuun mennessä siitä, kun tapahtuma on havaittu tai siitä on ilmoitettuEuropa — sallii vain yhden poikkeuksen: perustellun syyn epäillä petosta, josta on ilmoitettu kirjallisesti asianomaiselle kansalliselle viranomaiselleEuropa. Törkeää tuottamusta ei ole lueteltu perusteena kieltäytyä välittömästä palautuksestaEuropa. Article 74(1) sääntelee sen sijaan myöhempää vastuunjakoa: maksaja, joka on toiminut petollisesti tai joka on tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta laiminlyönyt Article 69:n mukaisten velvollisuuksien täyttämisen, vastaa kaikista siitä aiheutuneista tappioista, kun taas kadonneesta, anastetusta tai väärinkäytetystä välineestä aiheutuvat tappiot on muutoin rajattu 50 euroon.

Säännösten asiayhteys ja tarkoitus vahvistavat tämän kaksivaiheisen tulkinnan. Article 72(2) asettaa petoksen tai törkeän tuottamuksen todistustaakan maksupalveluntarjoajalle, ja johdanto-osan 71 kappaleessa kuvataan välitöntä palautusta pääsääntönä, jota rajoittaa vain petosepäilyyn perustuva tutkinta. Jos tarjoajat saisivat pidättyä palautuksesta yksipuolisen törkeää tuottamusta koskevan arvionsa perusteella, välitöntä palauttamista koskeva velvoite menettäisi tehokkuutensa ja käyttäjät — jotka usein ovat kuluttajia — joutuisivat haastamaan oikeuteen saadakseen rahansa ja vastaamaan kustannuksista, mikä olisi vastoin direktiivin tavoitetta kuluttajien korkeatasoisesta suojasta. Lainvalmisteluhistoria tukee samaa tulkintaa: edeltäjä Directive 2007/64/EC ja komission alkuperäinen ehdotus eivät sisältäneet petosta koskevaa poikkeusta, ja EU:n lainsäätäjä lisäsi vain tämän yhden poikkeuksen samalla kun direktiivi saatettiin täysharmonisoinnin piiriin Article 107(1):n nojalla.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että tarjoajan, joka pitää maksajaa törkeästi tuottamuksellisena, on ensin palautettava varat ja vasta sitten vaadittava korvausta maksajalta tätä varten käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen kautta ja näytettävä itse toteen törkeä tuottamusEuropa. Palautuksen pidättäminen etukäteen on lainmukaista vain, jos tarjoajalla on perusteltu syy epäillä maksajan petosta ja se ilmoittaa perusteista kirjallisesti toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselleEuropa. Article 102(1):n mukaiset tuomioistuimen ulkopuoliset riidanratkaisumenettelyt ovat edelleen käytettävissä direktiivin III ja IV osastoa koskevissa riidoissa, eikä niihin tule muutoksia.

Oikeusperusta: Directive (EU) 2015/2366, Articles 69, 72(2), 73(1), 74(1), 102(1) and 107(1); Unionin tuomioistuimen (ensimmäisen jaoston) 15. lokakuuta 2026 antama tuomio asiassa Case C-70/25.