Vastikkeellinen työhuonevuokraus vie kunnan ALV-palautusoikeuden

Kunta, joka vuokraa työhuoneita vastiketta vastaan, ei voi saada niihin kohdistuviin hankintoihin sisältyvää arvonlisäveroa takaisin kunnan palautusmenettelyssäVero, vaikka vuokrat on rajattu enimmäismäärään ja ne kattavat vain osan kustannuksista. Ennakkoratkaisussa KVL:032/2026 Keskusverolautakunta piti kaupungin taidetoiminnan uudisrakennuksen työhuoneiden vuokrausta arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvana kiinteistön vuokrauksenaVero ja epäsi siksi Arvonlisäverolain 130 §:n 1 momentin mukaisen palautuksen tähän vuokraukseen kohdistuvista hankinnoistaVero.

Järjestely koski uudisrakennusta, jonka X:n kaupunki suunnitteli taidetoiminnan käyttöön ja johon sijoitettaisiin 55 erillistä työhuonetta. Työhuoneet oli tarkoitus vuokrata pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla taidealan toimijoille, ja vuokrauksesta vastaisi Operaattori rakennuksen tilojen käyttöoikeussopimuksen perusteella. Kaupunki itse määräisi työhuoneista perittävän vuokran, joka olisi enintään 10 euroa neliömetriltä, ja vuokra jaettaisiin kaupungin ja Operaattorin kesken siten, että kaupunki saisi 4,5 prosentin osuuden. Uudisrakennuksesta saatavien tuottojen arvioitiin kattavan noin 10 prosenttia taidetoiminnan tilojen järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista.

Lautakunta katsoi, että työhuoneiden vuokraus tapahtui vastiketta vastaanVero. Vuokraustoiminta kuului siksi arvonlisäveron soveltamisalaan vuokraustoimintana ja oli nimenomaan Arvonlisäverolain 130 §:n 2 momentissa tarkoitettua kiinteistön vuokraustoimintaaVero. Koska hankinnat oli tehty tällaista vuokraustoimintaa varten, kaupungilla ei ollut oikeutta niihin kohdistuvaan 130 §:n 1 momentin mukaiseen palautukseenVero. Alhainen vuokrataso, tuottojen jakaminen ja 10 prosentin kustannusvastaavuus eivät muuttaneet tätä luonnehdintaa.

Kuntien talous- ja tilatiimeille raja on käytännöllinen: vastikkeelliseen vuokraukseen liittyvä hankintojen vero kulkee 130 §:n 2 momentin vuokrausreittiä, ei 130 §:n 1 momentin palautusreittiäVero, ja hankintakustannukset on suunniteltava sen mukaisesti. Ratkaisu koskee ajanjaksoa 23.9.2026–31.12.2027Vero ja se on merkitty ei-lainvoimaiseksi.

Ratkaisu on annettu Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan, 6 §:n 1 momentin, 27 §:n 1 momentin, 102 §:n 1 momentin 1 kohdan, 130 §:n 1 ja 2 momentin sekä 190 a §:n, arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) 135 artiklan 1 kohdan l alakohdan sekä unionin tuomioistuimen tuomioiden C-215/19 Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Konesalipalvelu) ja C-263/15 Lajvér nojalla.