EU:n keskinäinen eläkevakuuttaja voi vähentää reservit Suomen osingoista

Toisesta EU-valtiosta oleva keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö voi vähentää korvaus- ja premiereserviin tehtävät siirrot eläkevakuutustoimintaansa liittyvien suomalaisten osinkojen yhteismäärästäVero. Varoilla mitattuna 97 prosenttia hakijan toiminnasta oli eläkevakuutustoimintaa, ja se sijoitti varansa kokonaisuutena, joten sen Suomesta saama tulo ei kohdistunut suoraan mihinkään yksittäiseen tuotteeseen. Hakija tarjosi työehtosopimuksiin perustuvia eläkkeitä sekä muita työehtosopimuksiin perustuvia vakuutustuotteita ja toimi kotivaltionsa lainsäädännön mukaisesti.

Keskusverolautakunta rinnasti hakijan tilanteen suomalaisen keskinäisen työeläkevakuutusyhtiön tilanteeseenVero. Hakijalla ja suomalaisilla keskinäisillä työeläkevakuutusyhtiöillä on sama tavoite ja tehtävä työeläkevakuutusten tarjoajinaVero, joten sillä ei ole merkitystä, miten eläkkeen määrä määräytyy tai vastaavatko hakijan tuotteet kaikilta osin suomalaisia eläketuotteita. Hakijan toiminta rinnastettiin pääosin lakisääteistä eläkevakuutusta tarjoavan suomalaisen keskinäisen työeläkevakuutusyhtiön toimintaan ja osin muiden keskinäisten vakuutusyhtiöiden toimintaan.

Suomalaiset keskinäiset työeläkevakuutusyhtiöt ovat tuloverovelvollisia, mutta ne vähentävät lakisääteiset siirrot korvaus- ja premiereserviin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 10 kohdan nojallaVero sekä 48 a §:n mukaiset reservit, jotka vastaavat siirtoja jakamattomaan lisävakuutusvastuuseen. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artiklan sekä tuomioiden C-342/10 ja C-641/17 nojalla hakija rinnastetaan suomalaiseen keskinäiseen työeläkevakuutusyhtiöön siltä osin kuin suomalaiset osingot kohdistetaan eläkevastuiden kattamiseenVero: silloin ei ole objektiivisia eroja, jotka oikeuttaisivat hakijan Suomesta saaman tulon verottamisenVero, koska suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt eivät tosiasiallisesti maksa veroa tuloistaanVero.

Vähennys seuraa kirjanpitoa. Hakija kirjasi velkojen lisäyksen vain siltä osin kuin työntekijän tuleva eläke oli taattu; maksuperusteisen turvan tuottosidonnainen osa maksettiin vakuutetuille omaan pääomaan kuuluvasta rahastosta. Rahaston ylijäämä ei voinut kattaa etuusperusteisten eläkkeiden indeksikorotuksia tai maksualennuksia, se voitiin jakaa ylijäämänpalautuksena jos varoja oli liikaa, se toimi vakuutustoiminnan riskien puskurina eikä omaa pääomaa voitu jakaa tavallisena osinkona. Tuloksen siirtojen rahastoon katsottiin palvelevan pääosin samaa tarkoitusta kuin suomalaisen yhtiön siirrot korvaus- ja premiereserviin, paitsi siltä osin kuin varat jaetaan ylijäämänpalautuksenaVero.

Määrä, joka vastaa lakisääteiseen korvaus- ja premiereserviin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 10 kohdan nojalla siirrettyä osinkojen osuutta, on siten vähennyskelpoinen eläketoiminnan osinkojen yhteismäärästä, ja tilikauden omaan pääomaan kirjatut määrät rinnastetaan siihen siltä osin kuin niitä ei jaeta ylijäämänpalautuksenaVero. Muiden vakuutustuotteiden osalta siirrot korvaus- ja premiereserviin ovat niin ikään vähennyskelpoisia siltä osin kuin osingot liittyvät tuleviin korvauksiinVero; koska Suomesta saatua tuloa ei kohdistettu tiettyihin vastuisiin eikä kirjattu erikseen, tuo osuus määrätään tuotteiden liikevaihdon suhteessa. Tuomion C-156/17 nojalla hakijalta voidaan edellyttää vähennyksen määrää ja perusteita koskeva selvitys VerohallinnolleVero.

Ennakkoratkaisu koskee verovuosia 2026 ja 2027Vero. Päätös julkaistaan vain tiivistelmänä eikä se ole lainvoimainen.

Oikeusperusta ovat rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 1 ja 7 momentti sekä 7 §:n 1 momentin 3 kohdan b alakohta, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentti, 8 §:n 1 momentin 10 kohta ja 48 a §:n 1 momentti sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 ja 65 artikla ja tuomiot C-342/10, C-641/17 ja C-156/17.