EU-tuomioistuin kumosi SRB-maksun 2023 ABN AMRO -yhtiön osalta myöhästyneinä

Unionin tuomioistuin kumosi Single Resolution Boardin päätöksen SRB/ES/2023/23, annettu 2. toukokuuta 2023Europa, vuoden 2023 ennakkomaksuistaEuropa siltä osin kuin se koskee ABN AMRO Hypotheken Groep BV:tä (AAHG)Europa, 4. marraskuuta 2026 annetulla tuomiollaEuropa asiassa T-428/23, jonka ABN AMRO Bank NV ja AAHG panivat vireille.

Vuoden 2023 päätöksessä vahvistettiin AAHG:n vuoden 2023 maksuEuropa ja siihen sisältyi seitsemän korottavaa oikaisua jokaiselta vuodelta 2016–2022Europa. Oikaisut seurasivat täydentävää jälkitarkastusta, jossa todettiin AAHG:n jättäneen virheellisesti ilmoittamatta taseen oikaisueränEuropa, jota kuvataan synteettisenä velkana ja joka tasapainottaa AAHG:n kirjanpidon, koska arvopaperistetut asuntolainariskit jäävät luovuttajalle. Konserni oli jättänyt erän pois joka vuosi vuodesta 2015 ja selittänyt De Nederlandsche Bankille (DNB) ja myöhemmin Boardille, että se kaksinkertaistaisi saman asuntolainakannan konsernitasolla. Tarkastuksen jälkeen se ilmoitti velat uudelleen erä mukaan lukien täysin varauksin, maksoi vuoden 2023 määrän ja riitautti päätöksen.

Tuomioistuin hylkäsi väitteen, että erä jäisi velkojen ulkopuolelleEuropa. Se katsoi, että asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan velat on luettava yhdessä delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 3 artiklan 11 kohdan yhteenlaskettujen velkojen kanssa, eli yhteenlasketut velat neuvoston direktiivissä 86/635/ETY tai asetuksessa (EY) N:o 1606/2002 tarkoitetuissa kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa, Boardille tehtäviä ilmoitusvelvollisuuksia vartenEuropa. Koska AAHG raportoi International Financial Reporting Standards -standardien mukaanEuropa ja IFRS 9:n kappale 3.2.15 säilyttää velan luovuttajan taseessa, kun olennaisesti kaikki riskit ja edut pidetäänEuropa, AAHG:n oli ilmoitettava eräEuropa. Suppeampi taloudellinen tulkinta pakottaisi Boardin tarkastamaan kirjanpitoa uudelleen sen sijaan, että se käsittelisi ilmoitettuja tietoja.

Tuomioistuin eväsi myös poikkeuksen konsernin sisäisenä velkana delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojallaEuropa. Suppeasti tulkittava säännös kattaa vain velat liiketoimista kahden samaan konserniin kuuluvan laitoksen välillä, jotka täyttävät kolme kumulatiivista edellytystäEuropa. Arvopaperistamisen vastapuoli, erityinen välineyhtiö, ei ole laitosEuropa, joten poikkeus ei sovelluEuropa. Boardilla ei ole harkintavaltaa luoda vastaavaa poikkeusta kaksinkertaisen laskennan välttämiseksiEuropa, kuten unionin tuomioistuin totesi asiassa Iccrea Banca (C-414/18).

Myös oikeutettujen odotusten, oikeasuhteisuuden, hyvän hallinnon ja omaisuuden suojaa koskevat väitteet hylättiinEuropaEuropa. Tietämättömän Boardin hiljaisuus ei ole täsmällinen vakuutus, DNB:n menettely ei sido Boardia, ja lainmukaisesti yhteiseen kriisinratkaisurahastoon maksettavat määrät ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia.

Kanteet menestyivät kohtuullisen määräajan ja oikeusvarmuuden perusteellaEuropa. Delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 17 artiklan 3 ja 4 kohdat sallivat aiempien maksujen oikaisemisen seuraavan maksuperiodin kautta korjattujen tietojen perusteella, peruuttamatta aiempia päätöksiä, mutta toimivaltaa on käytettävä kohtuullisessa ajassa kustakin vuosipäätöksestäEuropa, joka tehdään tavallisesti viimeistään 1. toukokuuta kunakin vuonnaEuropa. Erot vuoden 2023 oikaisupäätökseen olivat yli seitsemän vuotta vuoden 2016 osalta, yli kuusi vuotta 2017, yli viisi vuotta 2018, yli neljä vuotta 2019, yli kolme vuotta 2020, yli kaksi vuotta 2021 ja yli vuosi 2022. Tuomioistuin piti yli viiden vuoden odotusta kohtuuttomanaEuropa ja esti vuosien 2016–2018 maksujen oikaisemisenEuropa, kun taas vuosien 2019–2022 oikaisut olivat ajoissaEuropa. Se kumosi päätöksen AAHG:n maksun osaltaEuropa, jolloin Boardin on rajoitettava se maksettavaan määrään, ja kieltäytyi pitämästä sen vaikutuksia voimassa, koska palautettava määrä on rajallinen rahaston varoihin nähden eikä vastaavia vireillä olevia tapauksia osoitettu. Board vastaa omista kuluistaan ja kantajien kuluista.

Oikeusperusta on asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artikla, delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 3 artiklan 11 kohta, 5 artiklan 1 kohdan a alakohta sekä 14 ja 17 artiklat, direktiivin 2014/59/EU 103 artikla ja SEUT 264 artikla kumoamisesta.