KHO: ammattivedonlyönti on tulonhankintaa; hävityt panokset vähennyskelpoisia

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO:2026:79 katsonut, että ammattimaisen vedonlyöjän urheiluvedonlyöntitoiminta on tuloverolaissa tarkoitettua tulonhankkimistoimintaaFinlex, vaikka menestyminen vedonlyönnissä perustuu osin sattumaan. Seurauksena ETA-alueen ulkopuolella järjestetyissä vedonlyönneissä maksetut pelipanokset ovat kokonaisuudessaan vähennyskelpoisia veronalaisesta ansiotulosta (veronalainen ansiotulo)Finlex, mukaan lukien hävittyihin vetoihin maksetut panoksetFinlex.

Verovelvollinen A oli lyönyt vetoa suomalaisista jalkapallo-otteluista ja hankkinut oman ja perheensä toimeentulon vedonlyöntitoiminnalla vuosina 2010–2020. Hänen menetelmänsä perustui tiedonhankintaan ja otteluiden analysointiin, erityisesti ottelunaikaiseen vedonlyöntiin sellaisissa otteluissa, joista ei ollut televisiolähetystä tai internetstriimiä, vedonvälittäjien kertoimien hinnoitteluvirheiden löytämiseksi. Kiireisimpinä kuukausina hänen viikkotuntimääränsä oli 50–100 tuntia ja hiljaisempina jaksoina 30–50 tuntia. Vuonna 2020 hän löi 2 145 erillistä vetoa ETA-alueen ulkopuolella toimivien palveluntarjoajien järjestämissä vedonlyönneissä, panostaen yhteensä 365 606 euroaFinlex ja saaden palautuksia yhteensä 406 713 euroa, eli voittoa 41 106 euroa.

Verohallinto oli omaksunut suppeamman kannan. Se oikaisi A:n vuoden 2020 verotusta hänen vahingokseen lisäämällä ansiotuloon 112 369,48 euroaFinlex katsoen, että panos on vähennyskelpoinen vain siltä osin kuin se kohdistuu voitolliseen peliinFinlex, ja määräsi 1 154,60 euron veronkorotuksenFinlex. Verotuksen oikaisulautakunta hylkäsi A:n vaatimuksen 15.2.2024 viitaten ennakkopäätökseen KHO 2022:60, ja Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi hänen valituksensa 17.12.2025 katsoen, että jokainen vedonlyönti on erillinen tapahtuma, jota arvioidaan vetokohtaisesti, joten hävittyjen vetojen panokset eivät olleet kerryttäneet veronalaista tuloa eivätkä voineet olla tulonhankkimismenoja.

Korkein hallinto-oikeus oli eri mieltä. Vedonvälittäjien vedonlyöntipalveluiden käyttäminen ei ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua liike- tai ammattitoimintaa (liike- tai ammattitoiminta)Finlex. Mutta A:n menestyminen ei perustunut vain sattumaan: se perustui myös hänen tiedonhankintaansa ja vedonlyöntimarkkinoiden tuntemukseensaFinlex, ja toiminnan laajuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaenFinlex hän harjoitti toimintaansa tuloverolaissa tarkoitetussa vakaassa tulon hankkimisen tarkoituksessaFinlex. Toiminta oli siten tulonhankkimistoimintaa.

Tämä uudelleenluokittelu ratkaisee vähennykset. A saa vähentää veronalaisesta ansiotulostaan ETA-alueen ulkopuolella järjestetyissä vedonlyönneissä maksettujen pelipanosten määrän kokonaisuudessaan, yhteensä 365 606 euroaFinlex, sekä asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset 5 541 euroa, jotka oli jo vähennetty omavastuuosuuden vähentämisen jälkeen. Hänen veroilmoituksensa ei siten ollut puutteellinen tai virheellinenFinlex, joten veronkorotustakaan ei tullut määrätäFinlex; hallinto-oikeuden päätös, oikaisulautakunnan päätös sekä vahingoksi toimitettu vuoden 2020 verotuksen oikaisu kumottiin kaikkiFinlex. Se, ovatko A:n oikaisuvaatimuksessa tarkoitetut muut kulut, kuten työhuonekustannukset, puhelin- ja internetkustannukset, tilausmaksut, lisääntyneet matkakustannukset ja otteluliput, tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja, palautettiin verotuksen oikaisulautakunnalle arvioitavaksiFinlex.

Kulujen osalta tuomioistuin hylkäsi veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen jättää osa vaatimuksesta tutkimatta ja velvoitti Verohallinnon korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 5 820 eurollaFinlex katsoen, että 310 euron hallinto-oikeuden oikeudenkäyntimaksu on korvattavissa oleva oikeudenkäyntikuluFinlex.

Oikeusperusta: tuloverolaki 29 §:n 1 momentti ja laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 1 §:n 1 momentti, sovellettuina ratkaisussa KHO:2026:79 verovuodelta 2020Finlex.