JG: automaattiset maksutapakiellot voivat rikkoa GDPR-kiellon

Julkisasiamies Laila Medina on ehdottanut, että asiakkaalta lasku- tai osamaksuvaihtoehdon epääminen yksinomaan automatisoidun luottokelpoisuusarvioinnin perusteella voi kuulua GDPR:n yksinomaan automatisoituja päätöksiä koskevan kiellon piiriin — mutta vain silloin, kun epääminen voi estää myyntisopimuksen syntymisen kokonaanEuropa. Ehdotuksessaan 15. lokakuuta 2026 asiassa Case C-568/25, joka koskee Oberster Gerichtshofin (Korkein oikeus, Itävalta) ennakkoratkaisupyyntöä, hän ehdottaa vastauksia kolmeen kysymykseen, jotka koskevat Regulation (EU) 2016/679:n Article 22(1):tä ja Article 22(2)(a):ta; tuomioistuin itse ei ole vielä ratkaissut asiaaEuropa.

Riita koskee postimyyntiyhtiö Universal Versandia, joka vastaanottaa kymmeniätuhansia itävaltalaisia tilauksia kuukaudessa, joista noin 90 % osamaksu- tai laskuehdoin. Ennen tällaisten ehtojen sallimista yhtiö tekee automatisoidun maksukykytarkistuksen, jossa yhdistyvät sisäinen maksuhäiriöriskin pisteytys ja uusien asiakkaiden osalta kysely ulkopuoliselta luottotietoyritykseltä. Tuntemattomat asiakkaat torjutaan suoraan; tunnetut asiakkaat saavat värikoodatun signaalin, jossa punainen tarkoittaa automaattista epäämistä ja keltainen manuaalista rekisteritarkistusta, ja evätyt asiakkaat voivat pyytää manuaalista uudelleentarkastelua. Kuluttajajärjestö Verein für Konsumenteninformation väittää Article 22 GDPR:n järjestelmällistä rikkomista; yhtiö kiistää merkittävät vaikutukset ja vetoaa sopimuksen välttämättömyyteen.

Ensimmäiseen kysymykseen julkisasiamies ehdottaa ehdollista kyllä-vastaustaEuropa. Article 22(1) edellyttää kolmea kumulatiivista edellytystä — päätös, joka perustuu yksinomaan automatisoituun käsittelyyn, profilointi mukaan lukien, ja jolla on oikeudellisia tai vastaavan merkittäviä vaikutuksia — ja vain kolmas niistä on riidanalainen. Sen, täyttyykö se näiden ehtojen epäämisessä, ratkaisee ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin SCHUFA Holding (Scoring) -tuomion (Case C-634/21) ohjaamana: siinä automaattisesti tuotettu todennäköisyysarvo katsottiin merkittävästi vaikuttavaksi päätökseksi, koska pankit nojautuivat siihen niin vahvasti, että alhainen pistemäärä johti lähes järjestelmällisesti lainan epäämiseen. Analogia riippuu osin siitä, lasketaanko laskumaksusopimukset kuluttajaluotoiksi — Directive 2008/48/EC saattaa sulkea ne pois Article 2(2)(f):n nojalla, vaikka Itävalta sai kohdella niitä sellaisina — mutta ilman sitäkin asiakkaat, jotka eivät voi maksaa etukäteen pakotetuilla vaihtoehdoilla (luottokortilla tai PayPalilla), eivät voi solmia kauppaa lainkaan, mikä on verrattavissa evättyyn lainaan.

Article 22(2)(a):n sopimuksen välttämättömyyttä koskevan poikkeuksen osalta ehdotuksessa esitetään Article 6(1)(b):n oikeuskäytännön tiukkaa kaksivaiheista testiäEuropa: arvioinnin on oltava objektiivisesti välttämätön sopimuksen pääkohteen kannalta — tässä tavaroiden luovuttaminen maksua vastaan, jolloin sopivan maksutavan tarjoaminen turvaa suorituksen — eikä vähemmän rajoittavaa toimivaa vaihtoehtoa saa olla. Tämä edellyttää objektiivisen yhteyden osoittamista sopimuksen kohteen ja maksukykyarvion välillä sekä sitä, että kerätyt tiedot ovat objektiivisesti asianmukaisia ja ehdottoman välttämättömiä sitä varten Article 5:n tietojen minimointiperiaatteen mukaisesti. Se, mitä tietoja kerättiin, miksi, ja niiden asianmukaisuus on yhtiön näytettävä toteen Article 5(2):n vastuuvelvollisuussäännön nojalla.

Kolmannen kysymyksen osalta poikkeus edellyttää, että välttämätön on itse automatisoitu päätös — ei mikä tahansa päätösEuropa: määräinen artikkeli (“the decision”) viittaa takaisin Article 22(1):n yksinomaan automatisoituun päätökseen, minkä vahvistavat johdanto-osan 71 kohta ja poikkeuksille kuuluva suppea tulkinta. Pelkkä kaupallinen mukavuus ei riitä: tilausmäärät, asiakkaiden odotus välittömästä vastauksesta verkkokassalla sekä liiketoiminnan säästöt otetaan huomioon vain, jos objektiivisesti osoitetaan, että ne tekevät automatisoinnista välttämättömän — esimerkiksi silloin, kun inhimillinen tarkastelu olisi tietomäärien vuoksi käytännössä epärealistinen. Vireillä oleva komission digitaalista omnibus-pakettia koskeva ehdotus, joka selventäisi tätä kohtaa, ei voi vaikuttaa tulkintaan, koska se ei ole tullut voimaan.

Oikeusperusta: Regulation (EU) 2016/679, Articles 4(4), 5, 6(1)(b) ja 22; julkisasiamiehen ehdotus 15. lokakuuta 2026 asiassa Case C-568/25; tuomio 7. joulukuuta 2023 asiassa Case C-634/21.