Julkisasiamies: direktiivin 2019/1023 poikkeuksilla ei välitöntä vaikutusta

Julkisasiamies Jean Richard de la Tour on ehdottanut, että unionin tuomioistuin katsoisi, ettei EU-oikeuden etusija velvoita kansallista tuomioistuinta jättämään soveltamatta kansallista velkajärjestelykieltoa, vaikka se olisi ristiriidassa rakenneuudistus- ja maksukyvyttömyysdirektiivin kanssa, koska kyseisiä säännöksiä ei voida soveltaa välittömästiEuropa. Lausunnossaan 22. lokakuuta 2026 asiassa C-578/25 Ariez, joka koskee Audiencia Provincial de Valladolidin ennakkoratkaisupyyntöä, hän päättelee, että direktiivin (UE) 2019/1023 20 artikla ja 23 artiklan 2 kohta eivät ole ehdottomia eivätkä riittävän täsmällisiä, joten kummallakaan ei ole välitöntä oikeusvaikutustaEuropa. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on kuitenkin tulkittava kansallista oikeuttaan mahdollisimman pitkälle direktiivin tarkoituksen mukaisestiEuropa.

Ennakkoratkaisupyyntö juontuu yhteisestä maksukyvyttömyysmenettelystä, jossa maksukyvyttömät puolisot Oscar ja Vanesa hakivat maksamatta jääneiden velkojen anteeksiantoa 10. syyskuuta 2024. Agencia Estatal de Administracion Tributaria (AEAT) vastusti Oscarin velkajärjestelyä texto refundido de la Ley Concursalin (TRLC) 487 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan nojallaEuropa, koska 4. tammikuuta 2016 annetulla lopullisella päätöksellä hänet oli määrätty toissijaiseen vastuuseen johtamansa yhtiön veroveloista. Säännöksen mukaan velallinen, jota on kymmenen vuoden aikana ennen anteeksiantohakemusta koskenut lopullinen vastuun laajentamista koskeva päätös, ei voi saada maksamatta jääneiden velkojen anteeksiantoa. Kielto väistyy vain, jos velallinen on hakemuksen jättämispäivään mennessä maksanut kaikki vastuunsa piiriin kuuluvat velat kokonaan. Ensimmäisen asteen tuomioistuin epäsi Oscarin velkajärjestelyn, ja hän valitti päätöksestä.

Summat osoittavat, miksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin testaa oikeasuhtaisuutta. Puolisoiden omaisuuden, mukaan lukien heidän kotinsa, realisoinnin jälkeen jäljellä oli 282,000 euros velkoja, realisoinnissa oli maksettu takaisin 17,856.95 euros, ja veroveloista voitiin lakisääteisen enimmäismäärän nojalla antaa anteeksi vain 10,000 euros, joten maksettavaksi jäi 20,547.19 euros verovelkaa. Valittaja väittää, että AEAT estää koko velkajärjestelyn suojellakseen enintään 10,000 euros verosaatavia huolimatta hänen vilpittömästä mielestään, mikä hänen mukaansa on suhteetonta tuomioistuimen Corvan and Bacigan -oikeuskäytännön valossa.

Julkisasiamiehen perustelut nojaavat direktiivin rakenteeseen. 23 artiklan 2 kohta antaa jäsenvaltioille luvan pitää voimassa tai ottaa käyttöön velkajärjestelyn rajoituksia tietyissä selkeästi määritellyissä ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissaEuropa, esimerkit esitellään ilmaisua »sellainen kuin« vastaavin sanoin, ja 80. johdantokappale vahvistaa, ettei lisäpoikkeuksia ole suljettu poisEuropa. Koska kukin jäsenvaltio valitsee, mitkä poikkeukset se panee täytäntöön, ja koska 20 artiklan yleinen oikeus päästä ainakin yhteen velkajärjestelymenettelyyn on itse näiden poikkeusten rajaamaEuropa, hän katsoo, ettei kumpikaan säännös ilmaise velvoitetta ehdottomin ja yksiselitteisin sanamuodoin, joita tuomioistuin voisi soveltaa välittömästiEuropa. Hän muistuttaa, että tuomioistuin on jo Corvan and Bacigan -tuomiossa katsonut 23 artiklan 2 kohdan luettelon olevan esimerkinomainenEuropa, että lisäkiellot ovat sallittuja, kun kansallisesta oikeudesta ilmenee, että niillä tavoitellaan oikeutettua yleistä etuaEuropa, ja että kansallinen tuomioistuin valvoo niiden oikeasuhtaisuutta ylittämättä sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeen. Lausunnossa näitä lähtökohtia pidetään kyseenalaisina: siinä todetaan, että ristiriitainen Espanjan oikeuskäytäntö pikemminkin osoittaa, ettei yhdenmukainen tulkinta olisi mahdotonEuropa, mutta siinä pysytään siinä, ettei tämä luo välitöntä oikeusvaikutustaEuropa.

Oikeusperusta on direktiivin (UE) 2019/1023 20 artikla ja 23 artiklan 2 kohta, Real Decreto Legislativo 1/2020:n (TRLC) 487 artiklan 1 kohdan 2 alakohta sellaisena kuin se on muutettuna lailla Ley 16/2022 sekä Ley 58/2003 General Tributarian 3 artikla, 41 artiklan 1 kohta ja 43 artiklan 1 kohdan b alakohta.