Irtisanominen oli laillinen, mutta toimistojen sulkeminen maksoi

Suomalainen työnantaja, joka jakaa irtisanotun työntekijän tehtävät jäljelle jäävälle henkilöstölle, voi saada aikaan laillisen taloudellisen irtisanomisperusteen, vaikka työn määrä ei näkyvästi olisi vähentynyt.Finlex Asiassa TT 2026:36 työtuomioistuin hyväksyi, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oli leikattava kustannuksiaFinlex sen jälkeen, kun sen valtuusto alensi jäsenmaksuja, minkä vuoksi rakenteellinen säästötarve vuodelle 2024 oli 600 000 euroaFinlex. Muutosneuvottelujen jälkeen 29.1.–12.3.2024Finlex se lakkautti viisi kymmenestä aluetoimistostaFinlex ja vähensi kahdeksan työpaikkaaFinlex, minkä lisäksi yksi työntekijä jäi eläkkeelle. Järjestäjätoimitsija, joka irtisanottiin 10.4.2024Finlex työsuhteen päättymään 10.10.2024 ja joka oli ollut palveluksessa 1.6.2003 alkaen, sai tehtävänsä jaettua jäljelle jääviin toimistoihinFinlex. Tuomioistuin katsoi, että tehtävä oli lakannut erillisenä tehtäväkokonaisuutenaFinlex, mikä Työsopimuslaki-oikeuskäytännön mukaan täyttää vaatimuksen, että tarjolla oleva työ on vähentynyt olennaisesti ja pysyvästiFinlex.

Tuomioistuin hylkäsi molemmat syrjintäväitteetFinlex. Iän osalta koko henkilöstön luvut osoittivat, että ennen vähennyksiä oli 44 työntekijää, jotka olivat syntyneet vuosina 1959–1990, kahdeksan vähennystä kohdistui vuosina 1959–1978 syntyneisiin, mediaanisyntymävuosi siirtyi vain vuodesta 1970 vuoteen 1971 ja 14 jäljelle jääneestä 36 työntekijästä oli yhtä vanhoja kuin kantaja, syntynyt vuonna 1968, tai vanhempia. Tämä jakauma ei synnyttänyt perusteltua olettamaa ikäsyrjinnästä Yhdenvertaisuuslaki-nojallaFinlex. Poliittisen taustan osalta kaikki viisi vähennettyä toimitsijaa olivat sosialidemokraattejaFinlex, kun 30 toimitsijasta jakauma oli 26–4, mutta tuomioistuin katsoi, ettei työnantaja olisi voinut laillisesti peilata tätä kiintiötä valitessaan irtisanottaviaFinlex. Päätöksentekijä itse kuului samaan ryhmään, ja ainoa vasemmistoliittolainen toimitsija asianomaisissa toiminnoissa oli vaaleilla valittuna edustajana tehostetun suojan piirissä.

Kantajan väite työn tarjoamisvelvollisuuden rikkomisesta kaatui molempien nimettyjen tehtävien osaltaFinlex. Uusi järjestöassistentin tehtävä annettiin työntekijälle, joka oli irtisanomisuhan alainen lakkautetusta Jyväskylän toimistosta, joka oli jo hoitanut vastaavaa työtä pienemmässä mittakaavassa ja joka todettiin selvästi pätevämmäksi ja jolla oli toimistotyöntekijöiden vaaleilla valittuna edustajana suoja. Oulun jäsenrekisterityöntekijän tehtävää oli tarjottu työpaikan siirtona lakkautetun Rovaniemen toimiston työntekijälle, jolla oli erityistä työnantajaperintään liittyvää osaamista, jota kantajalla ei ollut; hänen kieltäydyttyään tehtävät jaettiin muille sen sijaan, että ne olisi pidetty avoinna. Kumpaakaan tehtävää ei tarvinnut tarjota kantajalleFinlex.

Irtisanominen pysyi siten voimassaFinlex, ja korvaus perusteettomasta päättämisestä hylättiinFinlex. Rikkomus koski muutosneuvottelujaFinlex. Säästötavoitteista, henkilöstömääristä ja vaihtoehdoista keskusteltiin, mutta aluetoimistoverkoston puolittamista ja sen taustalla olevaa suunnitelmaa ei koskaan otettu keskusteltavaksiFinlex, eikä edustajille annettu neuvottelujen aikana vaadittua suunnitelmaa koskevaa tietoaFinlex, mikä oli Yhteistoimintalaki 19 ja 20 §:n vastaistaFinlex. Suullinen toteamus viimeisessä kokouksessa, ettei kenelläkään ollut huomautettavaa, ei korjannut virhettäFinlex, sillä edustajat kieltäytyivät myöhemmin allekirjoittamasta pöytäkirjaa, koska tulevaa toimintasuunnitelmaa ei ollut.

Tämän virheen vuoksi tuomioistuin velvoitti AKT ry:n maksamaan irtisanotulle työntekijälle 10 000 euroaFinlex Yhteistoimintalaki 44 §:n nojallaFinlex, viivästyskorkoineen 15.1.2026 alkaenFinlex. Rikkomisajankohdan enimmäismäärä oli 35 000 euroaFinlex. Määrä kuvastaa vakavaa mutta osittaista rikkomustaFinlex työnantajalta, jonka odotetaan tuntevan säännöt, kun neuvottelut olivat muutoin perusteelliset ja työsuhde oli kestänyt kaksikymmentä vuotta. Kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeusperusta: Työsopimuslaki (55/2001) 7 luku 1, 3 ja 4 §; Yhteistoimintalaki (1333/2021) 19, 20 ja 44 §; Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8, 10 ja 28 §.