European UnionEUR-Lex
Julkisasiamies: ei GDPR-korvausta tekaistuista Google Fonts -massavaatimuksista
Julkisasiamies Szpunar: Googlelle lähetetty IP on henkilötieto rekisterinpitäjälle vain, jos tämä tiesi Googlen voivan tunnistaa kävijän; aiheutetut massalähetykset eivät anna korvausta.
By Taxxa AI OyPublished 5 November 2026
Julkisasiamies Maciej Szpunar esittiEuropa 5. marraskuuta 2026 tekaistujen GDPR-massaatimusten hylkäämistä: ratkaisuehdotuksessaan asiassa C-654/25 [Undelam]
Europa, Bundesgerichtshofin ennakkoratkaisupyynnön johdosta, hän katsoo, että Googlelle Yhdysvaltoihin sivustolta, joka käyttää Google Fontsia oletusasetuksin, lähetetty dynaaminen IP-osoite on henkilötieto Googlen kannalta suoraan, jos Google voi tunnistaa kävijän, ja operaattorin kannalta välillisesti, jos tämä tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että näin on
Europa; ja ettei aineetonta vahinkoa voida tunnustaa, jos rekisteröity on tietoisesti aiheuttanut asetuksen rikkomisen automatisoidusti ja toistuvasti saadakseen siitä korvauksen.
Riita on liiketoimintamalli: kävijä rakensi indeksointiohjelmiston, joka skannaa suuren määrän sivustoja dynaamisen Google Fonts -kokoonpanon varalta ja vierailee niillä sitten automaattisesti, jotta hänen oma dynaaminen IP-osoitteensa siirtyy Googlelle Yhdysvaltoihin. Hänen asianajajansa lähetti tämän jälkeen muodollisen vaatimuksen sitoumuksesta, rikkomisen lopettamisesta ja 170 euron maksustaEuropa, rutiinin, jota toistettiin tuhansia operaattoreita kohtaan, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan yli 100 000 kertaa. Operaattori maksoi ja kanoi sitten takaisinmaksusta. Ensimmäisen asteen tuomioistuin määräsi 70 euroa palautettavaksi; muutoksenhakutuomioistuin määräsi kävijän ja hänen asianajajansa yhteisvastuullisesti palauttamaan täydet 170 euroa tahallisesta hyvien tapojen vastaisesta vahingonteosta, ottamatta kantaa GDPR-rikkomusta koskevaan kysymykseen, katsoen, ettei aineetonta vahinkoa ole, kun siirto on tietoisesti aiheutettu rahan vuoksi. Bundesgerichtshof teki takaisinmaksun riippuvaksi siitä, oliko kävijällä ylipäänsä 82 artiklan mukaista korvausoikeutta.
Ensimmäisen kysymyksen osalta julkisasiamies yhtyy tuomioistuimen oikeuskäytännön suhteelliseen lähestymistapaan Breyerista lähtien: se, onko dynaaminen IP 4 artiklan 1 kohdan mukainen henkilötieto, riippuu siitä yksiköstä, jolla se on, arvioituna konkreettisestiEuropa. Ratkaiseva on vastaanottajan näkökulma, sillä vain IP-osoite, ei mikään henkilöllisyys, siirretään; analogia pseudonymisoitujen tietojen siirtoon kolmannelle on sallittu. Kynnys on suhteellisen matala: ei osoitettua, varmaa tunnistamista, vaan riski, joka ei ole merkityksetön. Googlen valtavat keräämät tiedot, tunnisteista ja selauskäyttäytymisestä IP-osoitteeseen ja sijaintiin, yhdistettynä siirrettyyn IP-osoitteeseen personointia varten, voivat perustaa tällaisen riskin, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkistettavaksi. Mutta rekisterinpitäjän velvollisuudet koskevat operaattoria vain, jos tämä tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että vastaanottaja voi tunnistaa kävijän
Europa; muuten tämä vastaisi rikkomuksesta puhtaasti ulkoisten seikkojen perusteella, joista tämä ei ehkä edes tiedä.
Toisen kysymyksen osalta 82 artiklan 1 kohta edellyttää korvausta vain kolmen kumulatiivisen edellytyksen täyttyessä, asetuksen rikkominen, kärsitty vahinko ja syy-yhteys, eikä vahinkoa koskaan oleteta. Tuomioistuin pitää pelkkää ”määräysvallan menetystä” tietoihin nähden ja perusteltua tulevan väärinkäytön pelkoa asian olosuhteissa korvattavana aineettomana vahinkona. Kumpikaan ei sovi tähän: kävijä ei menettänyt määräysvaltaa, hänen tietojaan käytettiin täsmälleen kuten hän oli suunnitellut, eikä toistuva massiivinen provokaatio tarkoitukseen rakennetulla ohjelmistolla osoita perusteltua väärinkäytön pelkoa, enintään riskinottohaluaEuropa.
Toissijaisesti, jos tuomioistuin toteaisi aineettoman vahingon, julkisasiamies hylkäisi vaatimuksen väärinkäyttönäEuropa: GDPR:n tavoitetta ei saavutettu muodollisesta noudattamisesta huolimatta, ja kävijä tavoitteli ensisijaisesti rahaa
Europa, luoden edellytykset keinotekoisesti massiivisilla automatisoiduilla vierailuilla ja tuhansilla 170 euron vaatimuksilla. Taloudellisen motiivin tarvitsee olla vain pääasiallinen, ei ainoa, kuten M.I.C.M.-asian tekijänoikeustrollitoiminnassa; mahdollinen operaattoreita valistava sivuvaikutus ei paranna väärinkäyttöä.
Oikeusperusta: asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 1 kohta ja 82 artiklan 1 kohta.
Google Fontsia käyttävän sivuston ylläpitäjän olisi siirryttävä paikallisesti isännöityihin fontteihin, jotta kävijöiden IP-osoitteita ei siirretä Googlelle Yhdysvaltoihin.