Julkisasiamies: tappiollinen emoyhtiö säilyttää ulkomaan verohyvityksen

Julkisasiamies Rimvydas Norkus esitti 5. marraskuuta 2026 ratkaisuehdotuksessaan asiassa C-546/25Europa (Beteiligungsgesellschaft vastaan Finanzamt B) Bundesgerichtshofin ennakkoratkaisupyynnön johdosta seuraavaa: direktiivin 90/435/ETY 4 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta estää epäämästä lopullisesti Kreikan veron hyvittämistä kreikkalaisista osingoista, jotka saksalainen emoyhtiö sai tappiovuosina, kun nämä osingot supistivat sen tappioiden siirtoa ja tuottavat myöhemmin Saksan veroaEuropa; ja emoyhtiö voi vedota säännökseen suoraan kansallisissa tuomioistuimissa, kun kansallisen oikeuden säännöstenmukainen tulkinta on mahdoton.

Saksalainen SA oli saksalaisen C SA:n ainoa osakkeenomistaja niiden vuoden 1997 sulautumiseen asti; C SA omisti 76,8 % kreikkalaisesta AE:stä, ja SA:n osuus nousi 93,1 prosenttiin vuonna 1999. Molemmat saksalaiset yhtiöt olivat tappiollisia, SA vuosina 1993–2001 ja C SA vuosina 1993–1996. Kreikassa verotetut kreikkalaiset osingot lisättiin Saksan verotettavaan tulokseen, joka pysyi negatiivisena, ja supistivat siten tappioiden siirtojaEuropa; Saksa epäsi Kreikan veron hyvittämisen kokonaan, sekä saamisvuosina 1997–1999 että vuonna 2002, SA:n ensimmäisenä voitollisena vuonnaEuropa. Saksan oikeus salli hyvittämisen vain osinkovuonnaEuropa, ja Kreikan ja Saksan kaksinkertaisen verotuksen sopimus hyvitti 30 % brutto-osingoista.

Ensimmäisen kysymyksen osalta 4 artiklan 1 kohdan katto, joka rajoittaa hyvittämisen vastaavan kotimaisen veron määrään, on määrällinen katto, ei aikarajaEuropa: se ei edellytä palautusta tappiovuonnaEuropa eikä hyvittämistä vastaavan kotimaisen veron yliEuropa, raja, jonka tuomioistuin on vahvistanut hyvitysmenetelmälle asioissa FII, Accor ja Haribo. Mutta kun osingot verotetaan vaikutukseltaan myöhemmin, supistetun tappioiden siirron kautta, hyvittämisen on voitava seurata tuota lykättyä vaikutustaEuropa, sillä hyvittäminen on osinkojen verottamisen vastinpari. Julkisasiamies siirtää vapautusmenetelmän oikeuskäytännön, Cobelfretin, KBC Bankin ja Brussels Securitiesin, jossa tarkastellaan konkreettista verovaikutusta muodollisten huojennusmekanismien sijaan, hyvitysmenetelmään: kansallinen vuotuisuusperiaate ei voi sulkea huojennusta tappiovuoteen, kun osinkojen rasitus ulottuu useille vuosilleEuropa, ja tehokas vaikutus kieltää haitan säilyttämisen eri kausilla, kun huojennus rajataan yhteen, jossa se väistämättä jää tehottomaksiEuropa.

Toisen kysymyksen osalta velvollisuus on, kun Saksa on kerran valinnut hyvitysmenetelmän, ehdoton ja riittävän täsmällinenEuropa, Beckerin, Marks & Spencerin ja Cobelfretin mukaisesti: osinkoja saa verottaa, mutta tytäryhtiön vero samoista voitoista on hyvitettävä vastaavaan kotimaiseen veroon astiEuropa. Hyvittämisen siirtäminen ei ole uusi itsenäinen etu, vaan välttämätön muoto, jonka 4 artiklan 1 kohdan mukainen hyvittäminen saa, kun vastaava kotimainen vero syntyy vasta myöhemminEuropa; kansallisen tuomioistuimen on jätettävä estosääntö soveltamattaEuropa. Välitön oikeusvaikutus ei perusta oikeutta liiallisen ulkomaan veron palautukseen eikä hyvittämiseen, joka ylittää kyseisten osinkojen kotimaisen veron, eikä välttämättä palautusta tappiovuonnaEuropa.

Tuomioistuimen pyynnöstä ratkaisuehdotus käsittelee vain kahta ensimmäistä kysymystäEuropa; sijoittautumisvapautta koskeva kysymysEuropa ja kysymys välillisesti, sulautuneen kotimaisen tytäryhtiön kautta saaduista osingoistaEuropa jäävät avoimiksi. Ehdotus on vastata molempiin kysymyksiin myöntävästi, kumpaankin osinkojen tuottaman vastaavan kotimaisen veron rajoissaEuropa.

Oikeusperusta: direktiivin 90/435/ETY 4 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta.