European UnionEUR-Lex
Tuomioistuin hylkäsi PNB Bankan valituksen SRB:n päätöksestä
Tuomioistuin hylkäsi PNB Bankan valituksen SRB:n 2019 päätöksestä olla asettamatta pankkia kriisinratkaisuun; SRB voi tehdä tällaisen päätöksen, ja todettu kuulemisoikeuden loukkaus oli vailla merkitystä.
By Taxxa AI OyPublished 5 November 2026
Unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) hylkäsi 5. marraskuuta 2026Europa kokonaisuudessaan latvialaisen luottolaitoksen PNB Banka AS:n
Europa valituksen asiassa C-74/24 P
Europa unionin yleisen tuomioistuimen 15. marraskuuta 2023 antamasta tuomiosta (T-732/19)
Europa. Yleinen tuomioistuin oli hylännyt pankin kanteen, jossa vaadittiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätöksen SRB/EES/2019/131
Europa 15. elokuuta 2019
Europa kumoamista; päätöksellään SRB oli päättänyt olla hyväksymättä PNB Bankaa koskevaa kriisinratkaisusuunnitelmaa
Europa. Tuomioistuin velvoitti PNB Bankan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan SRB:n ja Euroopan keskuspankin (EKP) kulut.
EKP oli 15. elokuuta 2019 katsonut, että PNB Banka oli kaatumassa tai todennäköisesti kaatumassa siten kuin tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassaEuropa, ja samana päivänä SRB oli todennut, että kriisinratkaisusuunnitelman edellytykset eivät täyttyneet
Europa, määräämällä 1 artiklassa, että PNB Bankaa ei aseteta kriisinratkaisuun
Europa. Latvian kriisinratkaisuviranomainen Finanšu un kapitāla tirgus komisija haki tämän jälkeen pankkia maksukyvyttömyysmenettelyyn; Riian kaupungin tuomioistuin (Vidzeme) asetti pankin maksukyvyttömäksi 12. syyskuuta 2019
Europa, ja EKP peruutti sen toimiluvan 18. helmikuuta 2020 alkaen
Europa. Kriisinratkaisusuunnitelma edellyttää kolmea kumulatiivista edellytystä: laitos kaatuu tai todennäköisesti kaatuu, mikään yksityisen sektorin vaihtoehtoinen toimi tai valvontatoimi ei voisi estää kaatumista kohtuullisessa ajassa, ja kriisinratkaisutoimi on tarpeen yleisen edun vuoksi
Europa.
Tuomioistuin hylkäsi SRB:n väitteen valituksen tutkimatta jättämisestäEuropa. Asianajajan valtakirjan oli antanut pankin hallitus ennen maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän nimittämistä eikä sitä ollut rajoitettu ensimmäisen asteen menettelyyn, joten se kattoi myös valituksen
Europa, eikä selvittäjä koskaan kyseenalaistanut sen pätevyyttä. Toimivallan osalta tuomioistuin muistutti, että unionin toimia pidetään lainmukaisina, kunnes ne peruutetaan tai kumotaan, joten yleinen tuomioistuin oli voinut nojautua EKP:n 1. maaliskuuta 2019 tekemään pankin merkittäväksi luokitteluun, vaikka luokittelusta tehty valitus oli vielä vireillä
Europa, eikä sen tarvinnut lykätä asian käsittelyä. SRB:llä on toimivalta tehdä sitova päätös olla hyväksymättä kriisinratkaisusuunnitelmaa, kun 18 artiklan 1 kohdan edellytykset eivät täyty
Europa, minkä tuomio asiassa ABLV Bank vastaan SRB (C-602/22 P) vahvistaa; asiassa komissio vastaan SRB (C-551/22 P) esitetty toteamus, jonka mukaan SRB ei voi antaa toimia, joilla on itsenäisiä oikeusvaikutuksia, koskee ainoastaan kriisinratkaisusuunnitelmia.
Kuulemisoikeuden osalta tuomioistuin katsoi yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheenEuropa. Päätös olla hyväksymättä kriisinratkaisusuunnitelmaa on pankkia rasittava toimi, joten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta edellytti, että pankkia kuullaan ennen päätöksen tekemistä
Europa. Vaihdot, joihin yleinen tuomioistuin oli nojautunut, olivat tapahtuneet EKP:n vakavaraisuusvalvonnassa, joka on erillinen 18 artiklan mukaisesta menettelystä, eikä pankkia ollut koskaan kuultu tuossa menettelyssä
Europa. Virhe oli kuitenkin vailla merkitystä
Europa: kuulemisoikeuden loukkaukseen perustuva kumoaminen edellyttää, että kantaja osoittaa konkreettisesti, että menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen
Europa, mihin PNB Banka ei vedonnut kummassakaan tuomioistuimessa
Europa. Ensimmäinen valitusperuste, joka koski puutteellista edustusta yleisessä tuomioistuimessa, hylättiin tutkimatta, koska siltä puuttui valituksen edellyttämä selkeys ja täsmällisyys; toinen valitusperuste, joka koski perustelujen puutteellisuutta, hylättiin osin tehottomana ja osin tutkimatta.
Oikeusperusta: asetuksen (EU) N:o 806/2014 18 artikla, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta sekä asia C-74/24 P, joka vahvistaa asian ABLV Bank vastaan SRB (C-602/22 P).
Pankin, joka riitauttaa SRB:n päätöksen olla asettamatta sitä kriisinratkaisuun, olisi vedottava kuulemisoikeuden loukkaukseen esittämällä konkreettista näyttöä siitä, että kuuleminen olisi voinut muuttaa lopputuloksen.