KHO: tarkasta Tullin tiedosta määrätty vero ei ole arvioverotusta

Korkein hallinto-oikeus (KHO) katsoo ennakkopäätöksessä KHO:2026:75, että valmisteveroa ei määrätä arvioimalla silloin, kun Verohallinto voi määrittää sen suoraan Tullilta saadun tarkan tiedon perusteella maahantuotujen valmisteveron alaisten tuotteiden määristä ja lajeista, vaikka verovelvollinen ei ole antanut veroilmoitusta.Finlex Tällöin arvioidulle verolle tarkoitettu 25 prosentin veronkorotus (veronkorotus) ei sovelluFinlex, vaan perusasteikon 10 prosentin korotus jää voimaanFinlex.

Tapaus koski alkoholi- ja juomapakkausveroa suuresta alkoholijuomaerästä, joka löytyi Tallinnasta Helsingin Länsisatamaan 28. toukokuuta 2021 saapuneesta pakettiautosta. Verohallinto määräsi 17. elokuuta 2023 tekemillään päätöksillä maksettavaksi alkoholi- ja alkoholijuomaveroa 1 962,02 euroa ja juomapakkausveroa 340,63 euroa sekä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi 25 prosentin veronkorotuksen veroille. Verotuksen oikaisulautakunta hylkäsi vaatimukset 9. syyskuuta 2024, mutta Helsingin hallinto-oikeus kumosi 12. toukokuuta 2025 antamallaan päätöksellä 3025/2025 korotuspäätökset osittain ja alensi korotukset 10 prosenttiin määrätyistä veroista. KHO myönsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan mutta hylkäsi valituksen, joten lopputulos jäi ennalleen.

Ratkaiseva ero on arvioinnin kahdessa tasossa. Valmisteverotuslain 72 §:n 2 momentin mukainen arviointi koski vain sitä, mihin tarkoitukseen tuotteet oli tuotu maahan, sekä siitä saadun selvityksen riittävyyttä ja uskottavuutta — sitä, oliko osa erästä tuotu kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen. Itse veron määrä perustui suoraan riidattomana pidettävään selvitykseen tuotteiden määristä ja lajeista, joka oli saatu Tullin ajoneuvoon kohdistamassa sisärajatarkastuksessa yhdistettynä verovelvollisen kuulemiseen. Kun veron määräämiseen tarvittava tieto on saatavilla tässä muodossa, oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 43 §:n tarkoittama tilanne, jossa verovelvolliselta olisi tarvittu veron määräämistä varten tietoja, ei synnyFinlex; tässä tapauksessa tällaisia tietoja ei myöskään pyydetty verovelvolliselta. Veron määrääminen ei siten tapahtunut mainitun lain 43 §:ssä tarkoitetulla tavalla arvioimallaFinlex, eikä kyse ollut saman lain 38 §:n 3 momentissa tarkoitetusta arvioverotuksestaFinlex.

Siksi arvioidulle verolle tarkoitettua 25 prosentin astetta ei voitu määrätä 38 §:n 3 momentin nojallaFinlex. Koska muita perusteita poiketa 38 §:n 1 momentin mukaisesta korotuksen perustasosta ei esitettyFinlex, hallinto-oikeuden alentaminen 10 prosenttiin määrätyistä veroista jää voimaanFinlex. Laiminlyöty valmisteveroilmoitus laukaisee yhä 37 §:n mukaisen korotuksen, mutta 25 prosentin aste edellyttää aitoa arviointiaFinlex; tarkka ulkopuolinen määrää tieto vie määräämisen sen ulkopuolelleFinlex.

Menettelyn osalta KHO katsoo, että hallinto-oikeuden ei olisi pitänyt ratkaista verovelvollisen valitusta kuulematta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköäFinlex. 66 §:n 2 momentin mukainen oikotie on käytettävissä vain, kun verovelvollisen vaatimuksesta voi muuttua enintään 6 000 euroa veroa eikä asia ole tulkinnanvarainen tai epäselväFinlex; tässä arvioverotus oli keskeinen tulkintakysymys, hallinto-oikeuden kokoonpano oli äänestänyt ja kyseinen tuomioistuin oli julkaissut päätöksensä Finlexissä. Virhe oli kuulemisvirhe, joka tavallisesti kumoaisi päätöksen ja palauttaisi asian, mutta koska yksikkö esitti kantansa KHO:ssa, KHO ei kumonnut eikä palauttanut tällä perusteellaFinlex.

Päätös viittaa oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin (768/2016) 38 §:n 3 momenttiin ja 43 §:n 1 momenttiin; edellisen mukainen 25 prosentin aste ei soveltunutFinlex, joten 38 §:n 1 momentin mukainen 10 prosentin aste jäi voimaanFinlex, rinnalla valmisteverotuslain 72 §:n 2 momentti käyttötarkoituksen arvioinnista.