Tuomioistuin rajasi vanhan tiedonantodirektiivin tiedonsaantioikeuksiin

Unionin tuomioistuin on katsonut, että entisen työnantajan tiedonantovelvollisuutta koskevan direktiivin 91/533/ETY oikeuksien puolustamista koskeva lauseke kattaa vain direktiivistä itsestään johtuvat oikeudet, kuten oikeuden saada kirjallinen selvitys työsuhteen ehdoista, eikä sopimuksesta tai työsuhteesta johtuvia aineellisia oikeuksia, kuten palkkaa tai eläkemaksujaEuropa.

Tuomio vastaa Napolin käräjäoikeuden ennakkoratkaisupyyntöön riidassa, jonka osapuolina ovat työntekijä LW sekä Trenitalia SpA ja kansallinen sosiaaliturvalaitos (INPS). LW välitettiin toukokuussa 2003 Trenitalian palvelukseen vuokratyöyrityksen kautta. Napolin hovioikeus katsoi 31. lokakuuta 2018 antamallaan tuomiolla, että välitys oli lainvastainen, ja vahvisti työsuhteen Trenitaliaan toukokuusta 2003; Trenitalia otti LW:n henkilöstöönsä 1. heinäkuuta 2019 alkaen ja velvoitettiin erikseen maksamaan LW:lle 110 308,13 euroa palkkarästejä. Trenitalia maksoi sen jälkeen INPS:lle sosiaaliturvamaksuja tammikuusta 2016 kesäkuuhun 2019, mutta ei mitään toukokuusta 2003 joulukuuhun 2015 sillä perusteella, että INPS piti näitä maksuja vanhentuneina lain nro 335/95 3 artiklan 9 kohdan viiden vuoden vanhentumisajan nojalla.

LW vaati ensisijaisesti puuttuvien maksujen maksamista, toissijaisesti elinikäistä elinkorkoa lain nro 1338/62 13 artiklan nojalla ja edelleen toissijaisesti vahingonkorvausta siviililain 2116 artiklan nojalla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti viisi kysymystä 8 artiklan soveltamisalasta, lykätystä palkasta ja käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista.

Tuomioistuin vastaa vain ensimmäiseen kysymykseen eikä pidä tarpeellisena vastata muihin. Artiklan 8 kohdan 1 mukaan jäsenvaltioiden on annettava jokaiselle työntekijälle, joka katsoo kärsineensä direktiivistä johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä, mahdollisuus saattaa vaatimuksensa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kokonaisuutena luettuna tämä sanamuoto turvaa oikeudet, jotka työntekijöille johtuvat työnantajan tiedonantovelvoitteista, eivät heidän sopimuksestaan tai työsuhteestaan johtuvia oikeuksia: olennaisista seikoista ilmoittaminen 2 artiklan nojalla, yhdellä 3 artiklan asiakirjoista ja sen määräajoissa, ulkomaille lähetettyjen työntekijöiden tiedottaminen 4 artiklan nojalla sekä muutoksista ilmoittaminen 5 artiklan nojallaEuropa.

Artiklan 2 kohdassa 2 luetellaan olennaiset seikat, joista osa on itsessään oikeuksia, mutta direktiivissä niitä käsitellään vain välitettävinä tietoina. Näitä aineellisia oikeuksia sääntelevä oikeudellinen kehys on muissa EU:n tai kansallisissa välineissä, kuten työehtosopimuksissa, kuten 2 artiklan 3 kohta vahvistaa salliessaan useissa kohdissa viittaukset lakeihin ja sopimuksiin. Näiden aineellisten oikeuksien loukkaaminen ei siten itsessään ole merkityksellistä direktiivin noudattamisen arvioinnissa, sillä direktiivissä asetetaan vain tiedonantovelvoite.

Direktiivin tavoite vahvistaa tämän: toisen ja seitsemännen johdanto-osan kappaleen mukaan työsuhteet alistetaan muotovaatimuksille työntekijöiden suojaamiseksi mahdollisilta loukkauksilta ja työmarkkinoiden läpinäkyvyyden luomiseksi tiedottamalla heille heidän suhteensa olennaisista osista. Tämä läpinäkyvyys suojaa välillisesti aineellisia oikeuksia tekemällä työntekijät tietoisiksi niistä, mutta direktiivi ei itsessään velvoita jäsenvaltioita turvaamaan näitä oikeuksia.

Toimivaltainen vastaus on siten, että 8 artiklan 1 kohta kattaa vain direktiivissä annetut oikeudet, kuten oikeuden saada yksi 3 artiklassa luetelluista asiakirjoista, eikä sopimukseen tai työsuhteeseen perustuvia oikeuksia, joista työnantajan on tiedotettava työntekijälle 2 artiklan nojallaEuropa. Tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi otettavaksi ja hylkää väitteet, joiden mukaan riita olisi puhtaasti sisäinen tai perustelematon, koska nämä väitteet koskevat asiasisältöä eivätkä tutkittavaksi ottamista.

Oikeusperusta: työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille sopimukseen tai työsuhteeseen sovellettavista ehdoista 14. lokakuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/533/ETY 2, 3 ja 8 artiklan 1 kohta.