EU-tuomioistuin: päivystysaika yksin ei anna EU-korvausoikeutta

Unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) antoi 8. lokakuuta 2026 tuomion asiassa C-808/24 [Zálečta], slovakialaisessa ennakkoratkaisupyynnössä, joka koski palomiestä ja pelastustyöntekijää M.R.:ää, joka palveli Lučenecin kunnan palo- ja pelastuslaitoksessa. Slovakian lainsäädännössä työpaikalla vietettyä päivystysaikaa ei luettu työaikaanEuropa, ja M.R. vaati Slovakian tasavallalta korvausta aineettomasta vahingosta direktiivin 2003/88 virheellisen täytäntöönpanon vuoksiEuropa.

Tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2003/88 2 artiklan 1 alakohta, jossa »työaika« määritellään ajaksi, jona työntekijä työskentelee, on työnantajan käytettävissä ja hoitaa tehtäviään, määrittelee käsitteen ainoastaan direktiivin tarkoituksia varten. Se ei anna yksityisille oikeuksia eikä aseta velvoitteitaEuropa, joten sen rikkominen yksin ei voi perustaa korvausoikeutta EU-oikeuden nojallaEuropa. Ensimmäinen Francovich-edellytys — että rikotun normin on tarkoitus antaa oikeuksia — ei täyty 2 artiklan 1 alakohdan osalta erikseen tarkasteltunaEuropa.

Sen sijaan 6 artiklan b alakohta, joka velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että keskimääräinen työaika seitsemän päivän ajanjaksoa kohti, ylityöt mukaan lukien, ei ylitä 48 tuntiaEuropa, on EU:n sosiaalioikeuden sääntö, joka antaa oikeuksia, joihin yksityiset voivat vedota suoraan kansallisissa tuomioistuimissaEuropa. Kun työntekijän vaatimus perustuu myös 6 artiklan b alakohdan rikkomiseen, ensimmäinen valtiovastuun edellytys täyttyy, edellyttäen että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaa tämän perusteenEuropa.

Rikkomisen vakavuudesta tuomioistuin muistuttaa, että harkintavallan rajojen ilmeinen ja vakava piittaamattomuus riittää ja että rikkominen, joka on ilmeisessä ristiriidassa tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, on riittävän vakava. Sen palomiehiä koskeva oikeuskäytäntö oli kyseisenä ajanjaksona jo vakiintunut, 1. elokuuta 2020 – 30. kesäkuuta 2023: julkisen palolaitoksen operatiiviset miehistöt kuuluvat direktiivin 2003/88 soveltamisalaanEuropa, ja 6 artiklan b alakohta sulkee pois 48 tunnin enimmäisrajan ylittämisen päivystysaika mukaan lukienEuropa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, tapahtuiko rikkominen tämän oikeuskäytännön ilmeisessä piittaamattomuudessa.

Korvauksen määrästä tuomioistuin katsoo, ettei direktiivissä 2003/88 määrätä korvausmenetelmääEuropa, joten hyvittäminen määräytyy kansallisen vahingonkorvausoikeuden mukaan vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudattaenEuropa, sen on oltava oikeassa suhteessa kärsittyyn vahinkoonEuropa ja sen on heijastettava todellista ja konkreettista vahinkoa, jolla on välitön syy-yhteys 6 artiklan b alakohdan rikkomiseenEuropa — esimerkiksi 48 tunnin rajan ylittäneiden työtuntien lukumäärää, joka vaikuttaa yksityis- ja perhe-elämään — eikä pelkkää lainvastaisen lainsäädäntötilanteen kestoa.

Oikeusperusta: työajan järjestämisen tiettyjä seikkoja koskevan direktiivin 2003/88/EY, 4. marraskuuta 2003, 2 artiklan 1 alakohta ja 6 artiklan b alakohta.