What sources does Taxxa search?

Taxxa searches a continuously updated collection of more than one million pages from tax authorities, government publications, legislation and case law across the European jurisdictions it covers. Every response cites the underlying material, so a professional can inspect the rule, its jurisdiction and whether it is current before relying on the result.

Can Taxxa work with a team’s own documents?

Yes. Research can combine the public knowledge base with a team’s own PDF, DOCX, CSV and TXT files in one workspace. That makes it possible to compare a client document with the relevant guidance, trace a conclusion to its source and prepare a draft without losing the evidence that supports it.

Who is Taxxa built for?

Accountants, auditors, tax advisors, payroll specialists, bookkeepers and advisory teams working across European jurisdictions. Shared workspaces keep research available to colleagues, and citations make review easier.

Where is customer data stored, and is it used to train models?

Customer data stays in the European Union and is never used to train language models.

Does Taxxa replace professional judgement?

No. Taxxa is a research and drafting workspace. It helps professionals reach an informed starting point faster; the professional still reviews the evidence and makes the final decision. It does not file returns, post bookkeeping entries or give legal advice.

European UnionEUR-Lex

Tuomioistuin voi hylätä väärinkäytökselliset 40 euron viivästyskorvaukset

Unionin tuomioistuin katsoi 1. lokakuuta, että 6 artiklan 1 kohta ei estä 40 euron vaatimuksen hylkäämistä väärinkäytössä, mutta se vaatii sekä toteutumattoman tarkoituksen että keinotekoiset edellytykset.

By Taxxa AI OyPublished 1 October 2026

Legal & Corporate

Velkojilta, joilla on oikeus 40 euron kiinteään korvaukseen kaupallisten toimien viivästyneestä maksusta, voidaan se evätä, kun vaatimus merkitsee EU-oikeuden väärinkäyttöä, unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) katsoi 1. lokakuuta 2026 asiassa C-209/25Europa Europa. Ratkaisu vastaa Varsovan kaupungin käräjäoikeudelle, joka epäili, voiko velkoja, joka ajaa satoja vanhentuneita 40 euron vaatimuksia vuosia liikesuhteen päättymisen jälkeen, yhä vedota direktiivin 2011/7/EU 6 artiklan 1 kohtaan.

Riita koski puolalaista elintarvikelaskua, suuruudeltaan 4 874,60 Puolan zlotya, jonka eräpäivä oli 3. syyskuuta 2020 ja joka maksettiin viisi päivää myöhemmin, 8. syyskuuta 2020. Toimittaja Premium Food Kebab sp. z o.o. haastoi asiakkaansa Cydonia sp. z o.o:n oikeuteen toukokuussa 2023 vaatien yksin 40 euron kiinteää summaa ilman viivästyskorkoa. Nämä kaksi yhtiötä olivat käyneet kauppaa useita kertoja viikossa neljän vuoden ajan, ja satunnaisia viivästyneitä maksuja toimittaja ei ollut koskaan perinyt; sen jälkeen kun kaikki Premium Food Kebabin osuudet siirtyivät uudelle omistajalle, yhtiö nosti Cydoniaa vastaan satoja samansisältöisiä 40 euron vaatimuksia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin piti vaatimusta kohtuuttomana ja direktiivin tavoitteiden vastaisena ja kysyi, voiko se hylätä sen.

Tuomioistuin vastasi, että direktiivin 2011/7 6 artiklan 1 kohta ei estä jäsenvaltion tuomioistuinta hylkäämästä kiinteää summaa koskevaa vaatimusta, kun velkoja on menettelyllään rikkonut EU-oikeuden yleistä periaatetta, jonka mukaan EU-oikeuteen ei voida vedota väärinkäyttö- tai petostarkoituksessaEuropa, vaikka hylkäämiseen oikeuttavaa kansallista säännöstä ei olisikaan. Väärinkäyttö edellyttää kuitenkin tiukkaa testiä. Väärinkäytön näyttäminen edellyttää ensinnäkin objektiivisten seikkojen yhdistelmää, jossa EU-sääntöjen tarkoitus ei ole toteutunut huolimatta EU-sääntöjen vahvistamien edellytysten muodollisesta noudattamisestaEuropa, ja toiseksi subjektiivista tekijää, joka on tarkoitus saada EU-säännöistä etua luomalla keinotekoisesti edellytykset sen saamiselle.

Käsiteltävässä asiassa tuomioistuin antoi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tiukat ohjenuorat. Velkojan hyväksi tunnustettu 40 euron summa palvelee direktiivin tavoitteita ehkäisemällä viivästyneitä maksuja ja turvaamalla velkojalle tämän omien perintäkulujen mahdollisimman täyden korvauksen, joten pelkkä 6 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeuden käyttäminen ei ole rinnastettavissa sen saamisen edellytysten keinotekoiseen luomiseenEuropa. Velkojalta ei voida myöskään edellyttää viivästyskoron vaatimista kiinteän summan ohellaEuropa: direktiivi sallii nimenomaisesti summan vaatimisen erikseenEuropa. Eikä mikään direktiivin säännös alista tätä oikeutta tiettyyn määräaikaanEuropa; vanhentuminen määräytyy kansallisten menettelysääntöjen mukaan vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet huomioon ottaenEuropa.

Ratkaisevaa on, ettei yksikään Varsovan tuomioistuinta askarruttaneista seikoista, vähäinen viiden päivän viivästys, sadat rinnakkaiset vaatimukset, kauan päättynyt liikesuhde tai toimittajan siirtyminen taloudellisesti epäluotettavan yhtiön haltuun, ole sellaisenaan riittävä osoittamaan väärinkäyttöäEuropa. Tuomioistuin vahvisti myös, että 40 euroa on maksettava jokaisesta viivästyneestä maksusta riippumatta kyseisen saatavan määrästä tai viivästyksen pituudestaEuropa, joten vähäinen viivästys ei vapauta velallista eikä alenna summaaEuropa.

Ennen väärinkäytön arviointia kansallisen tuomioistuimen on ensin varmistettava, että oikeus on olemassaEuropa: oliko 8. syyskuuta 2020 suoritettu maksu todella viivästynyt maksu 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa mielessä ottaen huomioon toimittajan sallivuus viivästyneitä maksuja kohtaan, ja oliko toimittaja luopunut oikeudesta, jolloin luopuminen on direktiivin mukaista, jos siitä on sovittu vapaasti (IOS Finance, C-555/14)Europa.

Oikeusperusta: direktiivin 2011/7/EU 6 artiklan 1 kohta, 16. helmikuuta 2011, kaupallisten toimien viivästyneen maksun torjumisesta.

Velkojien, jotka ajavat joukkomittaisia tai vanhentuneita 40 euron vaatimuksia, on varmistettava aito viivästynyt maksu kunkin laskun osalta ja säilytettävä perintäkuluja koskevat tositteet; velalliset, joihin tällaiset vaatimukset kohdistuvat, voivat vedota EU-oikeuden väärinkäyttökieltoon ja näyttää sekä tarkoituksen toteutumatta jäämisen että keinotekoisesti luodut edellytykset.

Sources

JUDGMENT OF THE COURT (Third Chamber) 1 October 2026 — Case C-209/25