EU-tuomioistuin epäsi matkakorvauksen takautuvasti EU:n ulkopuolelta tulleilta

EU:n virkamiehet ja toimihenkilöt, joiden lähtöpaikka on unionin ulkopuolella, eivät voi käyttää vuoden 2024 Dumitrescu-tuomiota vuosien 2014–2023 vuotuisten matkakorvaustensa avaamiseen uudelleenEuropa. Unionin tuomioistuin hylkäsi 11. marraskuuta 2026Europa kokonaan kanteenEuropa, jonka kuusi väliaikaista ja sopimussuhteista toimihenkilöä oli nostanut asiassa T-193/25Europa: komissiolla ei ollut velvollisuutta korjata taannehtivasti kiinteitä määriä, jotka oli maksettu sittemmin lainvastaiseksi todetun pääkaupunkisäännön mukaanEuropaEuropa.

Kantajat – Brysseliin sijoitetut Portugalin, Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset, joiden lähtöpaikat olivat Pretoriassa, Johannesburgissa, Algerian Douerassa, Méxicossa ja Bujumburassa – saivat vuotuisen matkakorvauksensa laskettuna vuoden 2014 henkilöstöuudistuksesta lähtien oman maan pääkaupungin etäisyyden eikä lähtöpaikan mukaan: Bryssel–Lissabon tai Bryssel–Pariisi, ja alankomaalaisen kantajan osalta Bryssel–Amsterdam, alle 200 km eli ilman maksua. Nämä laskelmat ilmenivät ensimmäisen kerran heidän kesäkuun 2014 – ja yhden osalta kesäkuun 2017 – palkkalaskelmissaan, joita kukaan heistä ei riitauttanut. Kun unionin tuomioistuin katsoi huhtikuussa 2024Europa, että pääkaupunkisääntö kohteli unionin ulkopuolelta lähtöisin olevia virkamiehiä mielivaltaisesti eri tavoinEuropa, komissio siirsi vuodesta 2024 kaikki takaisin lähtöpaikkaetäisyyksiinEuropa, kuten kesäkuun 2024 palkkalaskelmat osoittavat.

Hyväksytty lainvastaisuusväite vaikuttaa vain kyseisen riidan osapuolten välilläEuropa, tuomioistuin muistutti: siihen eivät voi vedota ne, jotka antoivat määräajan kulua umpeen tuomitun säännöksen nojalla tehdyistä päätöksistäEuropa, eikä yleinen tulevaan suuntautuva hallintokäytännön muutos avaa taannehtivasti lopullisilla päätöksillä vahvistettuja tilanteita uudelleenEuropa. Vuoden 2024 muutoskaan ei syrjinytEuropa: vuodesta 2024 jokainen virkamies saa korvauksen lähtöpaikkaetäisyyden mukaanEuropa, joten erottelua ei enää ole, ja vuosina 2014–2023 kaikkia virkamiehiä kohdeltiin samoinEuropa – kantajat itse myönsivät, etteivät Dumitrescu-asianosaiset olleet vertailukelpoisia. Ilman korjausvelvollisuutta ja syrjintää oikeusvarmuusperustetta ei tarvinnut tutkia, ja oikeutetut odotukset raukesivatEuropa, kun toimivaltaisesta lähteestä ei ollut mitään täsmällistä, ehdotonta vakuutusta.

Myös huolenpitovelvollisuusperuste kaatuiEuropa: se, että vaadittu summa on toimielimelle pieni mutta virkamiehelle merkittävä, ei sinänsä luo oikeutta maksatukseen, eivätkä säästöpyrkimykset sinänsä riko velvollisuutta punnita virkamiehen etuja. Vahingonkorvausvaatimus kaatui kumoamiskanteen mukanaEuropa, ja kantajien on vastattava omista kuluistaan sekä komission kuluista; komission tukena väliintulleet parlamentti ja neuvosto vastaavat omistaan. Asia käsiteltiin 5. toukokuuta 2026, menettelykielenä ranska.

Oikeusperusta: unionin tuomioistuimen tuomio 11. marraskuuta 2026, IH ym. vastaan komissio, T-193/25, unionin tuomioistuimen 18. huhtikuuta 2024 antaman tuomion DumitrescuEuropa, C-567/22 P–C-570/22 P, jälkeen.